Mitä on omaishoito?

Omaishoitotilanteessa jonkun perheenjäsenen sairauteen, vammaisuuteen tai korkeaan ikään liittyvä auttaminen ja tukeminen on osa perheen arkea ja elämää.

Omaishoitoperhe, sekä hoidettava läheinen että omaishoitaja ja lähipiiri, tarvitsee yleensä tukea omaishoitotilanteessa. Omaishoitoon liittyy aina elämänmuutos, jonka perheenjäsenen sairastuminen tai vammautuminen aiheuttaa. Omaishoito vaikuttaa koko perheen elämään.

Kuka on omaishoitaja?

Suomen omaishoidon verkosto määrittelee omaishoitajaksi henkilön, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.

Laki omaishoidon tuesta määrittelee omaishoitajan suppeammin henkilöksi, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen kunnan kanssa. Omaishoitotilannetta tai omaishoitajana olemista ei voi kuitenkaan määritellä ainoastaan lakisääteisen omaishoidon tuen perusteella.

Kuinka paljon Suomessa on omaishoitajia?

Selvitysten mukaan yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan noin 350 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia (Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma).

Omaishoitotilanteissa on eroja hoivan sisällön, keston ja rasittavuuden suhteen. Omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2019 noin 48 700. Katso tilastotietoa omaishoidon tuesta (Sotkanet).

Tietoa omaishoidon tuen toteutumisesta ja kehittämistarpeista kunnissa löytyy sosiaali- ja terveysministeriön julkaisusta Omais- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015–2018 Päätelmät ja suositukset jatkotoimenpiteiksi.

Vertailuhintoja

• Omaishoidon palkkio keskimäärin 440 € / kk + 3 vapaapäivää kuukausittain tehostetussa palveluasumisessa 115 € vrk. Vuosittainen kustannus kunnalle asiakasta kohti 9 420 €.

• Kotihoito 2 käyntiä / vrk 42 € / kerta. Vuodessa yhteensä 30 660 €.

• Ikääntyneen tehostettu palveluasuminen 115 € / vrk. Vuodessa yhteensä 41 975 €.

• Vanhainkotihoito 154 € / vrk. Vuodessa yhteensä 56 210 €.

• Vammaisen henkilön ohjattu asuminen 69 € / vrk. Vuodessa yhteensä 25 185 €.

• Vaikeavammaisen palveluasuminen 125 € / vrk. Vuodessa yhteensä 45 625 €.

• Terveyskeskuksen vuodeosasto 191 € / vrk. Vuodessa yhteensä 69 715 €.

Lähteet: Linnosmaa ym. 2014. Omaishoidon tuki. Selvitys omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa vuonna 2012. THL raportti 9 /2014.
Kapiainen, S. ym. 2014. Terveyden- ja sosiaalihuollon yksikkökustannukset Suomessa vuonna 2011. THL raportti 3/2014.

Omaishoitotilanteita on monenlaisia

Omaishoitotilanne mielletään usein ikäihmisten hoitamiseksi, vaikka monet hoidettavat läheiset ovat lapsia tai työikäisiä. Omaishoitotilanne voi tulla perheen elämään eri elämänvaiheissa. Omaishoitajia ovat muun muassa vammaisen lapsen vanhemmat, puolisoaan hoitavat ja ikääntyvistä vanhemmistaan huolehtivat tyttäret ja pojat. Hoitosuhde voi kehittyä hitaasti hoidettavan avuntarpeen lisääntymisen seurauksena tai äkillisesti sairauskohtauksen, onnettomuuden tai erityistä hoivaa tarvitsevan lapsen syntymisen myötä.

Omaishoidon tukea usein haetaan ja myönnetään varsin myöhään eli silloin, kun omaishoito on jo hyvin raskasta.

Lisää tietoa löytyy myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille suunnatusta Tunnistatko omaishoitajan -oppaasta.

Omaishoidon alkaminen

Monet asiat voivat vaikuttaa siihen, että omainen ryhtyy omaishoitajaksi; hoidettava on läheinen ihminen ja ihmissuhdetta on kannatellut toimiva vuorovaikutus ja rakkaus. Moni omaistaan hoitava kokee, ettei omaishoidolle ole vaihtoehtoja. Omaishoitotilanteessa tunnesuhde luo vapaaehtoisen pakon ja velvollisuuden, johon ehkä nojataan liiaksi. Ajatellaan, että läheisestä huolehditaan, olipa tarjolla tukea tai ei.

Siitä, kun joku perheenjäsenistä tai muu läheinen alkaa tarvita lisääntyvää hoivaa ja apua selviytyäkseen arjessa, kuluu usein varsin pitkä aika, ennen kuin perhe tunnistaa oman tilanteensa omaishoidoksi. Askel tavanomaisen, usein vastavuoroisen auttamisen ja omaishoidon välillä otetaan miltei huomaamatta, kun tilanne etenee pikkuhiljaa ja omaan arkeen tottuu. Omaishoidon perustana oleva läheinen ihmissuhde vaikeuttaa tilanteen havaitsemista ja ymmärtämistä, läheisestä huolehtimisen koetaan kuuluvan perheen vastuulle.

Omaishoitoa tutkinut Tuula Mikkola (VTT) on todennut, että ”omaishoidon tärkein motiivi on suhde, joka ei ole syntynyt hoidon tarpeen perusteella, vaan on olemassa siitä riippumatta”. Omaishoitotilanteissa ollaan ensisijaisesti vanhempia, puolisoita ja lapsia. Hoidettavan henkilön näkökulmasta omaishoitajan antama hoito varmistaa sen, että voi elää omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Omaishoitajat kokevat, että kotona läheisen elämän laatu paranee ja että hän on tyytyväisempi kuin muualla hoidettaessa.

Itsensä mieltäminen omaishoitajaksi on monelle ensimmäinen askel kohti tarvittavaa tukea ja omaishoitoperheille suunnattuja palveluja. Avun ja hoivan määrän tekeminen näkyväksi esimerkiksi kirjoittamalla ylös päivän ja viikon tehtävät, voi auttaa hahmottamaan hoidon sitovuutta ja vaativuutta ja sitä kautta ehkä tunnistamaan tilanteen omaishoidoksi.

Omaa tilannetta voi arvioida esimerkiksi tekemällä Olenko omaishoitaja -testin Tunnista omashoitotilanne -sivulla.

Omaishoitaja tarvitsee tukea

Omaishoitajan työkenttänä on toisen ihmisen arjesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen.Omaishoitaja huolehtii, usein yksin, läheisensä ruokailusta, peseytymisestä, pukeutumisesta, lääkehoidosta ja moni myös sairaanhoidollisista toimenpiteistä.

Omaishoitaja seuraa läheisensä vointia, huolehtii riittävästä unesta, levosta ja liikunnasta sekä on tukena erilaisten käyttäytymiseen liittyvien muutosten keskellä. Auttamisen ja hoivatyön rinnalla omaishoitajan on hallittava myös palvelujärjestelmän kiemurat.

Valtaosa auttamisesta tapahtuu omaisten ja läheisten avulla ilman virallisia tukimuotoja. Kun hoidettava vielä selviytyy pienellä auttamisella, esimerkiksi kaupassakäyntiavulla, pärjää omaishoitoperhe usein niin sanotun epävirallisen avun turvin ilman yhteiskunnan tukimuotoja. Potilasjärjestöjen ja esimerkiksi seurakunnan järjestämästä toiminnasta voi omaishoitoperhe löytää itselleen tukea jo omaishoidon varhaisesta vaiheesta lähtien.

Usein kotona selviytyminen edellyttää läheisiltä kuitenkin tiivistä ja vaativaa huolenpitoa ja hoitamista. Kun tilanne poikkeaa tavanomaisesta perhesuhteisiin kuuluvasta auttamisesta ja hoito on sitovaa ja vaativaa, tulisi sitä tukea myös yhteiskunnan toimenpitein. Heti, kun perheessä herää kysymys mahdollisesta omaishoitotilanteesta, kannattaa olla yhteydessä kotikunnan sosiaalitoimistoon ja selvittää mahdollisuuksiaan saada apua ja tukea.

Omaishoito tarvitsee tuekseen neljä tukipilaria:

  • tuki ja palvelut hoidettavalle
  • hoidon onnistumiseksi tarvittavat hoitotarvikkeet, apuvälineet ja asunnon muutostyöt
  • riittävä taloudellinen tuki ja palvelut omaishoitajalle
  • omaishoitajalle henkistä tukea ja vapaa-aikaa omaishoidosta

Kunnalle omaishoito on edullinen hoidon järjestämisen vaihtoehto. Vaikka omaishoidon taloudelliset vaikutukset tiedostetaan hyvin, sen asema kotihoidon palvelukokonaisuudessa on edelleen epävakaa.

Palvelujärjestelmää tulee kehittää kotihoitoa tukevaksi. Kun omaishoidossa on yhä vaikeahoitoisempia henkilöitä, tarvitaan omaishoitoa tukevia, tarpeen mukaisia palveluja hoitotyön mahdollistamiseksi. Lain mukaan ketään ei voi pakottaa ryhtymään omaishoitajaksi, vaan omaishoitolain 3 §:n mukaan omaishoidon tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö on valmis vastaamaan hoidosta ja huolenpidosta tarpeellisten palveluiden avulla.

Omaishoitotilanteessa on monia kriittisiä kohtia, joissa tuen ja ohjauksen tarve korostuvat. Siirtymävaiheet, kuten palvelujärjestelmän asiakkaaksi tuleminen omaishoidon alkuvaiheessa, kotiutumiset, sijaishoidon järjestelyt sekä kodin ulkopuoliseen hoivaan muuttaminen ovat kohtia, joissa perhettä tulisi erityisesti tukea ja miettiä palvelujen kokonaisuutta. Tällä estetään ihmisen kokoisten aukkojen syntyminen palvelujärjestelmässä.

Omaishoidon päättyminen

Omaishoitosuhde on tiivis ja läheinen ihmissuhde, joka usein kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sen päättyminen hoidettavan läheisen kuolemaan tai siirtymiseen pitkäaikaishoitoon on hoivaan sitoutuneelle omaishoitajalle suuri elämänmuutos. Omaishoitajuus, sen raskaudesta ja vaativuudesta huolimatta, koetaan usein myös sisältöä tuovana ja antoisana osana elämää.

”Eihän omaishoitajana oleminen aina hauskaa ole,mutta se antaa elämälle sisältöä, kun tuntee olevansa vielä tarpeellinen.”

Kokemukseen omaishoitajuuden päättymisestä vaikuttavat monet tekijät: päättyykö omaishoitajuus äkillisesti vai onko siihen ollut aikaa valmistautua, onko päättymisen taustalla omaishoidettavan tilanne vai omaishoitajasta johtuva syy, esim. omaishoitajan oma terveystilanne.

Monien viimeaikaisten tutkimusten mukaan siirtyminen omasta kodista sen ulkopuoliseen hoitoon on yksi vaikeimmista ja kuormittavimmista elämänkaaren vaiheista (Omaisena edelleen ry) ja saattaa herättää omaishoitajassa syyllisyyden- ja riittämättömyyden tunteita.

Etäomaishoito

Etäomaishoito on vähemmän tunnettu omaishoitajuuden muoto, eikä sillä ole virallista määritelmää. Etäomaishoiva vaatii myös jatkuvaa sitoutumista ja on usein sekä taloudellisesti että henkisesti raskasta. Usein omainen asuu toisella paikkakunnalla ja matkustaa viikonloppuisin auttamaan läheistään varmistaakseen hänen pärjäämisensä seuraavan viikon aikana. Lisätietoa etäomaishoidosta esimerkiksi Oulun Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n sivuilta.

Mitä jos asettuisit hetkeksi toisen asemaan…


Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry