Siirry sisältöön
kaksi nuorta tyttöä katsoo puhelinta.

Nuoret hoivaajat

Perheenjäsenen vakava fyysinen tai psyykkinen sairastuminen tai vammautuminen koskettaa perheessä jokaista. Tilanne voi tuoda tullessaan uudenlaisia huolia ja vastuita myös lasten ja nuorten elämään. Heistä voi tulla nuoria hoivaajia.

Omaishoitajaliitossa nuorten hoivaajien tunnistamisen ja tukemisen haasteisiin tartuttiin vuonna 2016 käynnistyneessä Jangsterit – nuoret hoivaajat meillä ja muualla -hankkeessa. Vuonna 2023 nuorten hoivaajien teema integroituu liiton muuhun toimintaan.


Keitä nuoret hoivaajat ovat?

Hoivaan liittyvien vastuiden ajatellaan yleensä liittyvän vain aikuisuuteen, jolloin nuorten hoivaajien tilanne on jäänyt näkymättömiin. Perheenjäsenen tai muun läheisen auttaminen ja hoivaaminen on kuitenkin osa monen lapsen ja nuoren arkea meillä ja muualla: hoivaajia arvioidaan olevan kehittyneissä maissa 2–8 prosenttia kaikista nuorista.

Vaikka tietoisuus hoivatilanteessa olevista lapsista ja nuorista on parantunut viime vuosina, on julkinen keskustelu asiasta vielä vähäistä. Samoin tutkimustietoa on vielä niukasti, mutta uutta tutkimusta on tulossa.

Itse käsite nuori hoivaaja on tuore ja huonosti tunnettu. Se on käännös englanninkielisestä young carer -käsitteestä. Kansainvälisesti tunnetuimman (Becker, 2000) nuoren hoivaajan määritelmän mukaan 

Nuoret hoivaajat ovat alle 18–vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka

  • hoivaavat, hoitavat, auttavat tai tukevat toista perheenjäsentä
  • suorittavat usein säännöllisesti merkittäviä hoivatehtäviä
  • kantavat vastuuta, joka tavallisesti kuuluu aikuisille.

Hoivaa tarvitseva henkilö

  • on usein lapsen vanhempi
  • voi olla myös sisarus, isovanhempi tai muu sukulainen,
  • jolla on jokin vamma, krooninen sairaus, mielenterveysongelma tai jokin muu vaiva, jonka hoitamiseen tarvitaan hoivaa, tukea ja valvontaa.

Nuorten hoivaajien arkeen voi kuulua hyvin monenlaisia läheisen ja perheen hyvinvointia tukevia tehtäviä, kuten esimerkiksi peseytymisessä ja pukeutumisessa avustamista, ostosten tekoa ja ruoanlaittoa, viranomaisasiointia, läheisen voinnin seurantaa ja tarkkailua, henkistä tukemista ja sisaruksista huolehtimista.

Hoivan tarve perheessä voi jatkua nuoren kasvaessa kohti aikuisuutta. Lapsuudenkodista muuttaminen, opintojen aloittaminen, työpaikan saaminen ja ystävyys- ja seurustelusuhteet voivat olla nuorille aikuisille hoivaajille monenlaisia haasteita aiheuttavia elämänvaiheita.

Mietitkö, oletko ehkä itse juuri nyt nuori hoivaaja? Tai tulivatko hoivaan liittyvät asiat huolineen ja vastuineen tutuiksi omassa nuoruudessa, joka on jo takana päin? Kysymystä voi pohtia esimerkiksi Joensuun seudun omaishoitajat ry:n Alisa-toiminnan kyselyn(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) avulla.

Alle 18 -vuotiaan on mahdollista tehdä hyvinvointialueen kanssa sopimus omaishoidon tuesta tai toimia sijaisomaishoitajana, jos omaishoidon työtehtävät eivät vaaranna hänen terveyttään, hänen toimintakykynsä vastaa omaishoidon asettamia vaatimuksia ja tuen saannin edellytykset muutoin täyttyvät. Käytännössä alle 16-vuotiaalle ei ole tehty omaishoidon tuen sopimuksia, mutta joissakin tilanteissa he kuitenkin voivat toimia esim. sijaisomaishoitajina. Hyvinvointialue päättää, kenet se hyväksyy sopimusomaishoitajaksi tai sijaisomaishoitajaksi. Lisää tietoa sivulta omaishoidon tuesta.

Tiedätkö, miten monet nuoret auttavat sairaita läheisiään jo kouluvuosina?

Perheissä kohdataan asioita, kuten terveysongelmia, joita kukaan ei toivoisi. Suomessa on esimerkiksi

  • 65 000–70 000 alle 18-vuotiasta, joiden vanhemmalla on vakava päihdeongelma
  • 2 500–3 000 työikäistä aivoverenkiertohäiriöön sairastunutta
  • 7 000–10 000 alle 65-vuotiaana muistisairauteen sairastunutta

Lisäksi

  • 11 500 työikäistä sairastuu vuosittain syöpään
  • yhden ikäluokan lapsista 6,5 % kohtaa vanhempansa syöpäsairauden ennen aikuisikää (M. Niemelä, 2012)
  • joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveysongelmia

Emme kuitenkaan tiedä tarkasti, kuinka monta nuorta hoivaajaa näissä perheissä on.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyssä 2019 kysyttiin ensimmäistä kertaa lapsen tai nuoren perheenjäsenelleen antamasta hoivasta.

Kysymykseen ”Autatko tai hoidatko perheenjäsentäsi tai muuta läheistä ihmistä, jolla on esimerkiksi vakava sairaus, vamma tai joka on hyvin vanha?” vastasi hoivaavansa viikoittain tai päivittäin noin 6 % vastaajista. Hoivavastuu oli hieman yleisempää tyttöjen kuin poikien joukossa. Kyselyyn vastaajia oli yhteensä n. 155 000 ja he olivat iältään 12–21-vuotiaita. Lue lisää Kouluterveyskyselyn tuloksista (PDF)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

Jangsterit-hankkeessa vuonna 2018 tehdyssä kyselyssä jopa 17 % vastanneista 720 espoolaisesta rippikoululaisesta kertoi auttavansa säännöllisesti perheenjäsentä tai muuta läheistä ihmistä, jolla on jokin vakava sairaus, vamma tai joka on vanha.


Miltä hoivahuoli ja -vastuu tuntuvat?

Tätä pitäisi kysyä jokaiselta nuorelta hoivaajalta erikseen, koska jokaisen tilanne ja tunteet ovat yksilöllisiä ja ainutlaatuisia. Monet elävät perheenjäsenen sairaudesta huolimatta hyvää ja tasapainoista elämää, joitakin läheisen sairaus kuormittaa ja on yhteydessä nuoren oman psyykkisen ja fyysisen terveyden heikentymiseen. Kouluterveyskyselyn perusteella hoivavastuussa olevilla nuorilla, etenkin tytöillä, oli muita useammin mielenterveyteen ja koulunkäyntiin liittyviä haasteita, kuten masennusoireilua ja koulu-uupumusta.

Nuoren hoivatilanteesta ei välttämättä tiedetä kodin ulkopuolella, sillä asiasta kertominen voi tuntua kipeältä tai nololta. Asiaa ja omia tunteita voi olla vaikeaa pukea sanoiksi. Miksi minusta tuntuu tältä? Miksi olen surullinen? Selviääkö isä sairaudestaan? Mitä voin tehdä? Olenko ainoa, jolla on tällainen tilanne elämässään? Sivusta katsoen nuori voi näyttää iloiselta ja aktiiviselta, koulu voi sujua hyvin ja harrastuksiakin olla. Voi kuitenkin olla, että kukaan ei ole pysähtynyt kysymään hänen kuulumisiaan.

Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, kysytään ja kuunnellaan, mitä nuorelle oikeasti kuuluu. Asiasta puhuminen on mainio alku.