Siirry sisältöön

Kun yksi tekee kahta työtä – ansiotyötä ja läheisen hoivaa

Huhkiiko Helmi sinunkin työpaikallasi?

Kädet näppäimistöllä. "Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta koen kiitollisuutta siitä, että työyhteisössäni on muitakin, jotka ymmärtävät elämänvaihettani"

“Työyhteisössäni on muitakin, jotka ymmärtävät näitä elämänvaiheita.

Helmi on ainoana lapsena äitinsä omaishoitaja. Helmin työpaikan ja kodin välillä on satakunta kilometriä, jotka hän kulkee päivittäin yleisillä kulkuneuvoilla, pääosin junalla. Omaa autoa ei ole. Etätyöpäivät ovat ajoittain mahdollisia, ja tarvittaessa työnantaja kustantaisi yhden yön viikossa työpaikan paikkakunnalla.  

“En voi olla öitä pois kotoa. Äiti haluaa, että olen aina yöllä kotona ja saatavilla“, Helmi kertoo.  

Toistaiseksi Helmi ei ole saanut hyvinvointialueelta mitään tukia, koska testien mukaan äidin muistisairaus ei ole ollut vielä ”riittävän hankalassa vaiheessa”.  Vähitellen aletaan kuitenkin olla sen tilanteen edessä, että ilman lisäapua Helmi ei enää jaksa.  

“Olenkin ostanut itse siivouspalvelun ja kauppakassipalvelun, jotta aikaa jäisi enemmän äidin kanssa olemiseen”, Helmi kertoo. 

“Olen aloittanut työssäni kouluttajan tehtävät, ja uuden oppimista on paljon. Vanhat työtehtäväni kulkevat siinä ohessa mukana.”  

Helmi pitää työstään, ja erityisesti uudesta tehtävänkuvasta. Levottomiksi muuttuneet yöt ja väsymys tekevät kuitenkin ajoittain asioiden muistamisesta vaikeata. Helmin äiti alkaa olla yhä useammin sekava, eikä muista missä on. Hän saattaa esimerkiksi harhailla öisin. 

“Äiti on muuttunut myös ärtyisemmäksi, ja vaatii minulta entistä enemmän, vaikka tällä hetkellä kaikki vapaa-aikani menee äidin asioiden hoitamiseen”, Helmi pohtii. 

“Työ on minulle henkireikä, ja koen olevani hyvä omassa tehtävässäni. Saamani palautteet sekä työyhteisöltä että esimieheltä ovat hyviä, ja se kannustaa jaksamaan senkin, että äidiltä saan useimmiten vain moitteita.”  

Helmi on tietoisesti opetellut ajattelemaan, että äidin kärttyisyys on sairauden aiheuttamaa muutosta ja tämän uudenlaisen, sairastuneen äidin, tunnetiloja.  

“Koen, että eniten minua tässä ajattelutavan muutoksessa auttoi kollegani, joilla oli vastaavanlaisia kokemuksia oman vanhemman kohdalla. Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta koen kiitollisuutta siitä, että työyhteisössäni on muitakin, jotka ymmärtävät näitä elämänvaiheita.”  

Tarina on osa Kun yksi tekee kahta työtä – ansiotyötä ja läheisen hoivaa -kampanjaa
#omaishoito #ruuhkavuodet #joustot #TositarinoitaTyöstä 

Yli satatuhatta työkaveria etsii päivittäin ratkaisuja työn ja hoivan yhdistämiseen. Moni heistä huolehtii esimerkiksi ikääntyneistä vanhemmistaan. Oletko yksi heistä? Jaa kokemuksesi somessa tai vinkkaa meille hyvä käytäntö.