Siirry sisältöön

Työikäiset omaishoitajat

Työikäisissä omaishoitajissa on esimerkiksi lastensa ja puolisonsa omaishoitajia ja omia vanhempiaan etäältä omaishoitavia ihmisiä. Väestön ikääntyessä ja työurien pidentyessä työn ja läheisen hoivan yhdistäminen yleistyy entisestään.

Työikäiset omaishoitajat eivät ole pysyvä, yhtenäinen joukko: vuosittain monien hoivavastuu alkaa, toisaalta toisilla tilanne päättyy. Valtaosa työikäisistä omaishoitajista huolehtii läheisestään ilman omaishoidon tukea: osa ansiotyön ohella, toiset työelämän ulkopuolella. Usein hoivataakka kasvaa ajan myötä läheisen toimintakyvyn heikentyessä, osa vastaa hoidosta jopa vuosia ja osa myös saattohoidosta. Ikääntyvien läheisten auttaminen hoituu monilla työikäisillä luontevasti ja sosiaalisten sekä taloudellisten resurssien avulla.  

Työterveyslaitoksen Työ ja terveys -kyselyssä (2012) 28 prosenttia eli noin 700000 työssäkäyvistä henkilöistä sanoi auttavansa omaista, joka tarvitsee apua sairauden, vamman tai korkean iän takia. Suurin osa työssäkäyvistä omaishoitajista hoitaa vanhempiaan tai appivanhempiaan, osalla hoidettavana on puoliso tai erityistä hoitoa tarvitseva lapsi. 45 vuotta täyttäneillä työssäkäyvillä on eniten hoivavastuita.

Työikäisten omaishoitajien omaishoitotilanteet ja työtilanteet ovat hyvin erilaisia, joten tarvitaan monenlaisia tukimuotoja. Usein henkilö ei itsekään tunnista olevansa omaishoitotilanteessa.

Etäomaishoivasta on kysymys, kun omainen huolehtii läheisestään, joka ei asu samassa taloudessa, vaan pidemmän välimatkan päässä.

Omaishoito ja ansiotyö

Suuri osa tavallisista työssä käyvistä suomalaisista huolehtii päivätyönsä ohella iäkkäästä, sairaasta tai vammautuneesta läheisestään. Palvelut tulisi järjestää niin, että omaishoitaja voi käydä työssä niin halutessaan. Työssäkäynti lisää monen omaishoitajan hyvinvointia. Vaikka ansiotyö koetaan usein voimavaroja vahvistavana, liittyy siihen myös kuormitustekijöitä.

Työ ja omaishoito -sivulta lisää tietoa työnteosta, työttömyydestä ja omaishoidosta: