Valtakunnallinen vaikuttaminen

Yhä useammassa yrityksessä suhtaudutaan myönteisesti työntekijöiden mahdollisuuksiin käyttää työaikaansa omaishoitoon, kuten vanhempiensa tai muiden läheistensä hoivaamiseen. Tämä käy ilmi Omaishoitajaliiton tilaamasta Taloustutkimuksen selvityksestä, jossa haastateltiin 603 yritysten avainhenkilöä.

Selvityksen mukaan useissa yrityksissä työntekijä voi jo hyödyntää omaishoitoon esimerkiksi palkatonta vapaata, liukuvaa työaikaa, saldovapaita tai vuosilomapäiviä. Vaikka vasta 16 prosenttia yrityksistä on virallisesti määritellyt periaatteet työajan käytöstä omaishoitoon, osuus on kasvussa vuodesta 2021, jolloin se oli 12 prosenttia. 

Nyt 60 prosenttia yrityksistä kannattaa sitä, että työntekijän omaishoidosta johtuvat poissaolot olisivat Kela-korvattavia omavastuuajan jälkeen. Esimerkiksi 20 päivän läheisen saattohoitovapaa saisi yritysten enemmistön mukaan olla palkatonta, mutta siihen tulisi liittyä suoraan Kela-korvaus työntekijälle. Neljännes yrityksistä kannattaa sen sijaan palkallista vapaata, jossa työnantaja saisi korvauksen Kelalta. 

Työnantajat näkevät työn ja omaishoidon yhteensovittamisessa sekä hyötyjä että haittoja. Positiivisina vaikutuksina mainitaan useimmiten työhyvinvoinnin lisääntyminen, työtyytyväisyyden ja sitoutumisen kasvu sekä yrityksen maineen parantuminen. “Kun omaisten asiat saadaan hoidettua, työtkin sujuvat”, kiteytti eräs kyselyyn vastannut työnantaja.  

Haittoina korostuvat työn kasaantuminen muille ja mahdolliset viivästykset. Hyötyjä osasi nimetä 73 prosenttia vastaajista, kun taas haittoja mainitsi 67 prosenttia. 

Tästä pääset lukemaan lisää Taloustutkimuksen selvityksen Omaishoito tulee työpaikoille

Omaishoitajaliitto kartoitti keväällä 2024 omaishoitajien ja omaishoidettavien henkilöiden tuen tarpeita, palvelujen käyttöä ja kokemuksia niistä sekä omaishoidon vaikutuksia omaishoitajan koettuun terveyteen ja talouteen. Lisäksi kartoitettiin omaishoitajayhdistysten toimintoihin osallistumista. Kyselyyn vastasi 1 929 henkilöä.

Tiedonkeruu toteutettiin Webropol-kyselyllä.

Kysely oli suunnattu kaikille, jotka pitävät säännöllisesti huolta sairaasta, vammaisesta tai ikääntyneestä läheisestään. Kyselyyn toivottiin vastauksia myös sellaisilta omaishoitajilta, jotka eivät ole tehneet omaishoidon tuen sopimusta hyvinvointialueen kanssa.

Tiivistelmä

Raportissa ryhmitellään vastaajia sen mukaan, onko omaishoitajalla sopimus omaishoidon tuesta, ketä hän hoitaa ja millaisessa elämäntilanteessa hän on. Suurimmat vastaajaryhmät olivat vanhuuseläkkeellä puolisoaan hoitavat ja työelämään osallistuvat omaa lastaan hoitavat. 

Hoiva oli useimmilla sitovaa eli hoitotehtäviä oli päivittäin, useita kertoja päivässä tai yhtäjaksoisesti ainakin valveilla ollessa. Monien sopimusomaishoitajien lakisääteiset vapaat eivät toteutuneet toiveiden mukaisesti. Sopimusomaishoitajista 60 prosentilla oli pitämättä lakisääteisiä vapaita. Sosiaalihuoltolain mahdollistamia vapaita oli kyennyt pitämään vain neljä prosenttia sopimuksettomista omaishoitajista. 

Moni omaishoitaja ei tiennyt, kuka hänen läheistään hoitaisi, jos hän itse olisi estynyt hoitamasta tätä esimerkiksi oman sairastumisensa vuoksi. Hoidettavan läheisen hoito- tai palvelusuunnitelmassa pitäisi olla kirjattuna toimet äkillisten tilanteiden varalta. Kirjaus puuttui kolmelta neljästä omaishoitajasta. 

Tukea hoitotehtävään saatiin erityisesti perheenjäseniltä ja julkiselta sektorilta. 

Hyvinvointialueiden omaishoitajien hoitotehtävää tukevat palvelut, kuten neuvonta ja ohjaus, hyvinvointi- ja terveystarkastukset sekä valmennus, eivät aina toteudu tarvittaessa. Kolmannes vastaajista ei ollut saanut hyvinvointi- ja terveystarkastuksia tai valmennusta omaishoitotehtävään. Vain noin viidennes koki saaneensa riittävästi vapaata hoivatehtävästä. Noin joka neljäs toivoi kuntoutusta hoidettavalle, mutta hoidettava ei ollut sitä saanut.  

Vastaajien kokemus on, että omaishoitajuus rasittaa omaishoitajien omaa terveyttä ja taloudellista tilannetta. Omaishoidon sitovuus sekä henkinen ja fyysinen kuormittavuus heikentävät omaishoitajan koettua terveyttä, ja vähentävät mahdollisuuksia huolehtia omasta hyvinvoinnista. Omaishoito heikentää erityisesti työikäisten omaishoitajien toimeentuloa. Osin syynä ovat vaikeudet työn ja omaishoidon yhteensovittamisessa. Moni on joutunut vähentämään työntekoa tai lopettamaan ansiotyön hoivatehtävänsä takia. 

Omaishoitajakysely 2024 (PDF)(avautuu uuteen ikkunaan)(avautuu uuteen ikkunaan)

Syksyllä 2023 Omaishoitajaliitto kartoitti omaishoitajayhdistysten näkemyksiä hyvinvointialueiden tarjoamien palveluiden saatavuudesta ja laadusta. Tiedonkeruun tavoitteena oli kartoittaa yhdistysten näkemyksiä ja arvioita hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin omaishoitajan ja hoidettavan järjestämien palvelujen saatavuudesta ja laadusta ja luoda pohjaa toistuvalle tiedonkeruulle. 

Tiedonkeruu toteutettiin Webropol-kyselyllä ja sitä täydentävillä kohderyhmähaastatteluilla.  

Kysymykset koskivat omaishoitajille ja hoidettaville tarjottujen palvelujen saatavuutta ja laatua omaishoitotilanteen eri vaiheissa sekä yhdistysten ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä.  

Vastauksia kyselyyn saatiin 43 jokaiselta hyvinvointialueelta. Haastatteluihin osallistui yhteensä 38 yhdistystoimijaa. 

Keskeiset tulokset

Tiedonkeruun perusteella hyvinvointialueiden toiminta on vielä alussa ja se näkyy monella tapaa omaishoitoperheille suunnatuissa palveluissa. Aiemmin toimivia käytäntöjä tai palveluja on ainakin väliaikaisesti lakkautettu ja uudet toimintatavat ovat vielä kehitteillä. Esimerkiksi yli puolessa hyvinvointialueista arvioitiin, että lakisääteinen valmennus, omaishoitajille tarjottavat hyvinvointi- ja terveystarkastukset sekä neuvontatilaisuudet toteutuvat tällä hetkellä huonosti.  

Omaishoitajan vapaiden aikaisen hoidon järjestämisessä on vielä paljon kehitettävää, vaikka avopalveluja on pyritty edistämään. Toimeksiantosuhteinen sijaishoito on tiedonkeruun perusteella hyvin tunnettu ja markkinoitu vapaiden toteuttamisen muoto. Myös perhehoitoa on pyritty edistämään hyvinvointialueilla. Joustavuutta ja valinnanvapautta toivotaan lisää vapaiden järjestämiseen ja omaishoitoperheiden palveluihin laajemminkin.  

Yhdistysten ja hyvinvointialueiden välinen yhteistyö hakee vielä muotoaan. Yhdistyksissä on luottamusta, että yhteistyö kehittyy parempaan suuntaan, kun uudet organisaatiot asettuvat uomiinsa. Omaishoitoyhteisömme vapaaehtoispohjalta toimivien yhdistysten ja hankeyhdistysten yhteistyön tiivistäminen hyvinvointialueiden suuntaan vaatii vielä huomiota ja on tärkeä seuraava askel vaikuttamisessa.   

Lue raportti: Omaishoidon tilannekuva 2023 (avautuu uuteen ikkunaan)(avautuu uuteen ikkunaan)

Omaishoidon tuki on kohdennettava nykyistä tarkoituksenmukaisemmin.

1. Omaishoitajalla tulee olla aito oikeus valita, kuinka suuren osan hoivatehtävästä hän ottaa vastuulleen.

2. Omaishoidon tuen järjestelmän tulee kannustaa omaishoitajia hakeutumaan varhaisessa vaiheessa julkisten palvelujen ja tuen piiriin.

3. Lainsäädännössä tulee vahvistaa hyvinvointialueen ja sopimusomaishoitajan velvoitetta järjestää hoiva yhdessä, jolloin sopimusomaishoitajan omaa elämää ja ansiotyössä käyntiä voidaan tukea aiempaa paremmin.

Pirstaleisten etuuksien ja tukien kokonaisuus on saatava toimivaksi sopimusomaishoitajalle.

4. Omaishoidon tuen palkkion riippuvuuksia muihin etuuksiin tulee vähentää ja palkkion tulee olla etuoikeutettua tuloa suhteessa muihin etuuksiin.

5. Omaishoidon tuen palkkion tulee tukea sopimusomaishoitajan hyvinvointia ja taloudellista pärjäämistä hoivatehtävässään.

6. Omaishoidon tuen palkkiota ei tule jatkossakaan yhdistää muihin etuuksiin, esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotukeen. Omaishoidon tuen palkkiota ei tule ottaa huomioon hoidettavan, kuten puolison, etuuksien ja palveluiden määräytymisen osalta. Hyvinvointialuekohtaisten erojen tuottama eriarvoistuminen on korjattava.

7. Omaishoidon tuen määrärahasidonnaisuus ja hyvinvointialueiden talouden vuosikelloon sidotut odotusajat tulee purkaa.

8. Sopimusomaishoidon tulee olla yhteisiksi säädettyjen kriteerien mahdollistamassa tilanteessa hoidettavan läheisen subjektiivinen oikeus, jos on olemassa halukas, kriteerit täyttävä ja tehtävään soveltuva läheinen.

Lähtökohtaisesti julkisen tulee järjestää tarvittavat palvelut, jotta työikäinen hoivaaja voi käydä ansiotyössä. Jos tarvittavia palveluita ei saa ja jos työelämä ei jousta, tulee läheistään hoitavan saada sosiaaliturvajärjestelmän kautta taloudellista tukea.

Sopimusomaishoitoa tulee uudistaa seuraavasti

9. Omaishoidon tuen palkkiolla tulee voida korvata menetettyjä ansiotuloja sekä mahdollistaa ansiotyön ja omaishoitotehtävän yhdisteleminen sopimusomaishoitajan toimeentulon merkittävästi heikentymättä.

10. Tukiluokat tulee uudelleen järjestellä Koho-ohjelmassa esitetyn kolmitasoisen käytännön mukaiseksi, mutta siten, että sopimusomaishoitajalla on aina halutessaan mahdollisuus käydä ansiotyössä.

11. Pitkäaikaisesti sitoutuneen sopimusomaishoitajan eläkekarttuma tulee korjata tasa-arvon edistämiseksi. Työttömyysturvan on toimittava myös omaishoitotilanteessa.

12. Sopimusomaishoitajalla tulee olla oikeus jatkaa työtään, pyrkiä työllistymään ansiotyössä, toimia yrittäjänä tai opiskella. Pyrkimys työllistymiseen, yrittäjänä toimimiseen ja opiskeluun ei saa olla esteenä sopimuksen laatimiselle.

13. Sopimusomaishoitajalla tulee olla subjektiivinen oikeus työttömyysturvaan ja työllisyyttä edistäviin palveluihin. Hyvinvointialueen tulee tarjota kaikille työikäisille sopimusomaishoitajille mahdollisuus sijaispalveluihin, jotka tukevat työelämään osallistumista.

14. Erityisen sitovaa ja vaativaa omaishoitoa tekevällä sopimusomaishoitajalla tulee olla mahdollisuus ilmoittautua hakemaan osa-aikatyötä ilman, että hän menettää kokonaan oikeutensa työttömyysturvaan. On luotava edellytykset työttömyysturvan, omaishoidon tuen palkkion ja osa-aikatyön yhdistelyyn samanaikaisina tulonlähteinä.

Palveluja ja ohjeistuksia on selkeytettävä.

15. Sopimusomaishoidon, ansiotyön ja sosiaaliturvan, erityisesti työttömyysturvan, yhteensovittamiselle tulee laatia kansallinen ohjeistus. Palveluiden on huomioitava omaishoitotilanteiden moninaisuus.

16. Omaishoitotilanteisiin tulee saada perhekohtainen omatyöntekijä, jolla on moniammatillisen tiimin tuki. Omatyöntekijän on huomioitava hoidettavan läheisen lisäksi myös omaishoitajan tilanne kokonaisvaltaisesti.

17. Hyvinvointialueiden velvoitetta järjestää omaishoitajan vapaat hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjatuilla tavoilla tulee vahvistaa. Asiakasmaksujen rasitetta omaishoitoperheille on kevennettävä.

18. Omaishoitotehtävästä johtuvia asiakasmaksuja tulee kohtuullistaa. Vähimmäisedellytyksenä kaikki hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjatut julkiset palvelut tulee sisällyttää maksukattoihin.