Mitä omaishoito maksaa

Omaishoito on moninkertaisesti edullisempaa kuin vastaavantasoinen hoito jollain muulla tavalla.

Omaishoito on merkittävä osa palvelujärjestelmää ja auttaa hyvinvointialueita järjestämään hoitoa inhimillisesti, taloudellisesti, monipuolisesti ja joustavasti.

Mikäli omaishoitajia ei olisi, hyvinvointialueen olisi järjestettävä hoidettavan hoito muilla tavoilla. Vaihtoehtoinen hoito tulisi tutkimusten mukaan huomattavasti kalliimmaksi. Hyvinvointialueiden arvioiden mukaan omaishoitoa korvaavan vaihtoehtoisen hoidon menot olisivat 1,25 miljardia euroa yli 18-vuotiailla hoidettavilla. Omaishoidon tuen menot olisivat vastaavasti 418 miljoonaa euroa (Sopimusomaishoidon tilannekuva 2024, THL).

Esimerkiksi iäkkäiden ympärivuorokautinen palveluasuminen on yli viisi kertaa kalliimpaa kuin omaishoito, kun otetaan huomioon omaishoidon keskimääräinen palkkio ja kolme vapaapäivää iäkkäiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa hoidettavan henkilön omaishoitajan vapaan aikana.

Omaishoito hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueen sopimusomaishoidon kustannuksiin vaikuttavat alueella käytetyt
omaishoidon myöntämisperusteet, omaishoitajien määrä ja maksettujen palkkioiden suuruus,
hoitajille myönnettyjen vapaavuorokausien määrä sekä omaishoitoa tukevien palvelujen määrä
ja sisällöt.

Omaishoidon tuen optimaalinen peittävyys riippuu alueen muista sosiaali- ja terveyspalveluista
ja niiden painotuksista pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja ikääntyneiden ihmisten hoidossa.
Tasapaino omaishoidon, kotihoidon ja kodin ulkopuolisten palvelujen kesken on olennaista.

Omaishoidon tuen saajien määrään vaikutetaan muokkaamalla omaishoidon tuen myöntämisen kriteerejä ja
sekä budjetoimalla omaishoitoon riittävästi. Yhdenmukaista ja oikeudenmukaista on
lupaus, että kaikki omaishoidon tuen kriteerit täyttävät saavat tuen. Tukea ei pidä joutua
odottamaan.

On kuitenkin huomioitava, että omaishoito ei ole aina oikea vaihtoehto. Omaishoitoon voidaan
päätyä, vaikka se ei olisi oikea vaihtoehto ja turvallinen ratkaisu hyvän hoivan järjestämiseksi. Omaista ja hoidettavaa tulee silloin aina tukea muiden palveluiden avulla. Muutoinkin omaishoitajan on voitava luottaa siihen, että hoidettavan hoito järjestyy muuten kuin omaishoitona silloin, kun hoidettavan läheisen tilanne sitä vaatii tai omaishoitaja ei enää itse halua tai pysty toimimaan omaishoitajana.

Omaishoitopalkkio

Omaishoidon tuen palkkiosta säädetään laissa omaishoidon tuesta. Laki määrittää
minimipalkkion ja alimman summan palkkiolle hoidollisesti raskaassa siirtymävaiheessa.
Summat tarkistetaan vuosittain palkkakertoimella. Laki omaishoidon tuesta 937/2005 –
Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®(siirryt toiseen palveluun)

Omaishoidosta maksettava hoitopalkkio on yleensä alimman palkkioluokan mukainen tai lähes
sen suuruinen. Vuonna 2025 alimman luokan palkkio on 472,15 euroa. Palkkio kerryttää
eläkettä, kunnes omaishoitaja täyttää 68 vuotta. Tämä koskee vuonna 1940 ja sen jälkeen
syntyneitä henkilöitä. Lisätietoa Omais- ja perhehoitajat – Keva.(siirryt toiseen palveluun)

Palkkion saajille kuuluu myös tapaturmavakuutus omaishoitotehtävässään. Vakuuttamisesta
vastaa hyvinvointialue.

Omaishoidon hoitopalkkio lasketaan tuloksi haettaessa muita tarvittavia tukia, kuten
perustoimeentulo-, opinto- ja työmarkkinatukea sekä vanhempain-, sairauspäivä- ja
kuntoutusrahaa, lisäksi työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkettä.

Jotkut omaishoitajat kokevat palkkion verotuksen epäoikeudenmukaiseksi. Pienituloisten
eduksi toimii kuitenkin verotuksen progressio, joka tasaa tuloeroja. Noin puolet omaishoidon
tuen saajista ei pienituloisina maksa palkkiosta ollenkaan veroa tai maksaa sitä hyvin vähän.

Ansiotulonmenetykset ja muut kulut

Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista tulee pyrkiä kehittämään niin, että työikäisillä on
mahdollisuus halutessaan jatkaa työssäkäyntiä kaikissa työuransa vaiheissa myös
omaishoidon ohella.

Osa työikäisistä läheis- ja omaishoitajista joutuu kuitenkin luopumaan ansiotyöstä osittain tai
kokonaan, vaihtamaan työpaikkaa tai jopa aikaistamaan eläkkeelle jäämistään. Tähän
saatetaan päätyä, jos palveluiden saatavuus, saavutettavuus ja laatu eivät vastaa hoidettavan
henkilön tarpeita tai työelämä ei jousta ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamiseksi.

Työikäisille omaishoitajille, jotka joutuvat jäämään pois työstä tai vähentämään työntekoaan,
aiheutuu ansionmenetysten seurauksena heikompi työeläkekertymä. Työvoiman ulkopuolella
olevien henkilöiden paluu työmarkkinoille ei ole aina yksinkertaista etenkään pidempien
poissaolojen jälkeen, jos ei ole pystynyt ylläpitämään ammattitaitoaan.

Omaishoidon tukea saavat työikäiset omaishoitajat turvautuvat toimeentulotukeen useammin
kuin muut vastaavan ikäiset henkilöt. Työikäisille omaishoitajille palkkiolla onkin suuri
taloudellinen merkitys. Työikäiset omaishoidon tuen saajat joutuvat turvautumaan useammin
työttömyysetuuksiin, kuten työmarkkinatukeen ja asumistukeen, kuin samanikäinen
vertailuväestö. Työikäisillä omaishoitajilla, etenkin miehillä, on vertailuväestöä harvemmin
palkkatuloja. (Sten-Gahmberg 2024, Mikkola 2016.)

Lue lisää oppaasta Jotta omaishoito onnistuu – Omaishoidon edellytykset hyvinvointialuiella(avautuu uuteen ikkunaan) (pdf). Opas on suunnattu päättäjille sekä johtaville ja käytännön omaishoitotyötä tekeville viranhaltijoille