Kulttuuriresepti sote-palvelun palaseksi?
Voiko kulttuuri olla osa terveydenhuoltoa? Suomessa kokeillaan yhä useammalla paikkakunnalla mallia, jossa lääkäri tai muu sote-ammattilainen voi ohjata asiakkaan kulttuurin ja taiteen pariin – reseptillä tai lähetteellä. Mallit vaihtelevat, mutta tavoite on yhteinen: hyvinvoinnin lisääntyminen elämän murroskohdissa ja arjessa.
Kulttuuriresepti toimisi myös niissä elämäntilanteissa, joissa oma jaksaminen jää helposti taka-alalle, kuten omaishoitajilla.
“Tulot ovat pienet ja koostuu ainoastaan omaishoidonpalkkiosta, joten vain harvoin on mahdollisuus osallistua”, kertoi yksi kulttuuriaiheiseen kyselyymme vastannut omaishoitaja. Kulttuuriosallistuminen ei ole kaikille itsestäänselvyys – ja juuri siksi tarvitaan uusia tapoja tukea kulttuurihyvinvointia osana palveluja.
Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Turku teki tuolloin päätöksen, että terveyskeskuslääkärit jakavat vastaanotoillaan kulttuurireseptejä kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumiin. Tarkoitus oli, että lääkäri selvittää potilaan kanssa keskustellen, millainen kulttuuritapahtuma sopii kullekin.
Ranskankielisessä Kanadassa, erityisesti Montréalissa, käynnistettiin vuonna 2018 käytäntö, jossa lääkärit voivat määrätä potilaille taidereseptin (prescription muséale) – eli vapaan sisäänpääsyn paikalliseen taidemuseoon. Malli on edelleen käytössä, ja sen vaikuttavuutta hyvinvointiin on tutkittu yhteistyössä kulttuuri- ja terveyssektorien kanssa.
Mitä tapahtuisi, jos kulttuuriosallistumisesta tulisi vakiintunut osa hyvinvoinnin reseptiä – yhtä luonnollinen suositus kuin liikunta tai lepo?
Samana vuonna Iso-Britanniassa tehtiin valtiollinen aloite, jonka tavoitteena oli mahdollistaa lääkärin määräämä ei-lääkkeellinen resepti, kuten terapeuttinen taide, musiikki, tanssi, ruoanlaitto, puutarhanhoito, bingon pelaaminen tai kirjastovierailut. Nämä ”reseptit” ovat vakiintuneet osaksi terveydenhuoltoa. Saatavuus kuitenkin vaihtelee eri puolilla maata sen mukaan, miten paikalliset toimijat ovat ottaneet mallin käyttöön ja millaisia resursseja heillä on sen toteuttamiseen.
Sama tilanne koskee myös Suomea. Esimerkiksi Tampereen perheneuvoloissa otettiin käyttöön vuonna 2017 kulttuurilähete, jolla perhe saattoi päästä maksutta Vauvojen värikylpyyn, Isä-vauva-sirkukseen tai Koko perheen sirkukseen. Nykyisin Pirkanmaan hyvinvointialueella kulttuuriosallistumista tuetaan useilla toimintamalleilla, kuten Kaikukortilla, Luotsi-toiminnalla, Kulttuurilähetteellä ja Harrastelähetteellä.
Kulttuuripalvelut tukevat hyvinvointialueiden työtä
Satakunnan hyvinvointialueella kehitetään parhaillaan EU-rahoitteista Kulttuuriresepti-toimintamallia. Kulttuurireseptin tavoitteena on voimavarojen ja hyvinvoinnin lisääminen kulttuurin ja taiteen avulla. Haavoittuvassa elämäntilanteessa olevalle tarjotaan mahdollisuus kokea kulttuurielämys. Kulttuuriresepti on vapaalippu kahdelle henkilölle yhteen kulttuurikohteeseen. Halutessaan mukaansa kulttuurivierailulle saa kulttuurikaverin. Kulttuurireseptejä jakavat hyvinvointialueelta esimerkiksi OLKA-piste Satasairaalasta ja Maantienkadulta sekä järjestöt asiakkailleen koko maakunnassa. Hyvinvointialueen Ikäkeskus jakaa reseptiä koko hyvinvointialueella.
Raision ja Naantalin kulttuuripalvelut aloittivat vuoden 2025 alussa oman kulttuurireseptikokeilunsa yhteistyössä Varhan lapsiperhepalveluiden kanssa. Lapsiperhepalvelujen työntekijät ovat myöntäneet kulttuurireseptejä tukea tarvitseville perheille.
Museoliiton artikkelissa Porin taidemuseon yleisötyön intendentti Mirja Ramstedt-Salonen kertoo monen saaneen kulttuurireseptin kautta ensimmäisen museokokemuksensa. ”Jotkut kertovat, etteivät edes tienneet, mitä museo voisi heille tarjota”, Ramstedt-Salonen kuvaa. Hänen mukaansa kulttuuripalvelut tukevat hyvinvointialueiden työtä.
Vaikka kulttuurireseptien tarkoitus on mahdollistaa kulttuuriosallistuminen erityisesti niille, joiden voimavarat tai resurssit ovat vähissä, käytännön esteet voivat silti jäädä suureksi kynnykseksi – esimerkiksi omaishoitajilla.
Selvitimme kyselyllä omaishoitajien kokemuksia kulttuurin ja taiteen vaikutuksista. Kyselyyn vastanneet omaishoitajat kuvasivat kulttuuriin osallistumisen esteitä konkreettisesti:
”En voi osallistua kaikkiin niihin tapahtumiin, joihin haluaisin, sillä huolehdin puolisostani. Joihinkin voimme osallistua yhdessä, mutta ei kaikkiin. Taloudellisesti tulisi kalliiksi kustantaa molempien liput.”
”Lippujen hinnat ovat huomattavan korkeat varsinkin, jos perheestä useampi lähtee. Menot osutettava hoidettavan hoitopäiviksi, että huoletta voi olla pois kotoa.”
”Tyttären kans ei ihan kaikkeen tule lähdettyä. Konserttiliput nykyään kalliita. Useammin tahtois mennä.”
Nämä vastaukset alleviivaavat sitä, että kulttuurihyvinvointia ei voida edistää pelkästään tarjoamalla pääsy kulttuuripalveluihin – tarvitaan myös joustavuutta, mahdollisuutta osallistua yhdessä ja ymmärrystä omaishoitotilanteen kuormituksesta. Vapaaliput tai kulttuurikaverin tuki voivat olla ratkaisevan tärkeitä. Omaishoitajille kulttuuriresepti voi tarjota harvinaisen mahdollisuuden omaan aikaan tai yhteiseen elämykseen läheisen kanssa.
Kohti arjen hyvinvointia – yhdessä
Mitä tapahtuisi, jos kulttuuriosallistumisesta tulisi vakiintunut osa hyvinvoinnin reseptiä – yhtä luonnollinen suositus kuin liikunta tai lepo? Nykytiedon valossa on vaikea kieltää taiteen hyvää tekeviä vaikutuksia. Toivottavasti kulttuurireseptien ja kulttuurilähetteiden jakamisesta kehittyy tulevaisuudessa vakiintunut osa sote-palveluja koko maassa ja niiden käytössä huomioidaan myös omaishoitajat.
