Kestävä hoiva on mahdollinen
Ikääntyvä väestö ja kasvava hoivan tarve eivät ole asiana uusi. Tutkijat ja alan toimijat ovat puhuneet haasteista ja muutostarpeista vuosikausia, Omaishoitajaliittokin osaltaan. Helsingin Sanomissa julkaistut eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murron näkemykset ovat nostaneet asian jälleen julkiseen keskusteluun.
Risto Murto esitti(siirryt toiseen palveluun), että mikäli talous ei kasva, joutuvat läheiset ottamaan jatkossa vastuuta läheisistään. Omaishoitajaliitossa olemme tästä samaa mieltä.
Ratkaisut edellyttävät oikeaa tilannekuvaa
Murron väite hoivavastuun ulkoistamisesta valtiolle ei täysin vastaa todellisuutta, sillä se sivuuttaa läheisten ja omaisten merkittävän hoivapanoksen. Tämä paljastaa, kuinka näkymätöntä läheis- ja omaishoito yhä on.
Läheiset ja omaiset kantavat jo nyt suuren vastuun. Noin 80 prosenttia hoivasta on läheisten tuottamaa, ns. epävirallista hoivaa. Toki ympärivuorokautisessa hoivassa suuri vastuu on julkisella sektorilla, mutta läheisillä on roolinsa myös tässä, ja erityisesti silloin, kun pitkäaikaispaikkaa joutuu odottamaan tai kun pitkäaikaishoidon laadussa on puutteita.
Tutkimusten mukaan hoivan saatavuus on heikentynyt niin kotihoidossa kuin ympärivuorokautisessa hoidossa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Myös ikääntyneiden omaishoidon saatavuus on heikentynyt.
Läheisistään pääasiallisesti vastuun kantavia henkilöitä oli jo runsaat kymmenen vuotta sitten noin 350 000. Luku lienee kasvanut. Uudempaa tutkimusta läheishoivan laajuudesta ei Suomessa ole tehty. Lähes päivittäin yli satatuhatta palkansaajaa auttaa toisessa osoitteessa asuvaa läheistään. Omaishoidon sopimuksen tehneet, noin 50 000 henkilöä, ovat vain jäävuoren huippu. Sopimusomaishoito on käytännössä pääsääntöisesti hyvin sitovaa ja tapahtuu yleensä samassa taloudessa.
Panostuksia perhe- ja hoivavapaisiin
Omaishoitajaliitto on aiemmin esittänyt, että työikäisille omaishoitajille pitäisi korvata ansionmenetyksiä silloin, kun he joutuvat jäämään pois työstä hoitaakseen läheistään vaativassa kotihoivatilanteessa. Tällaisessa työsopimuslain mukaisessa omaishoitovapaassa kustannusvastuu tulee jakaa kolmikantaisesti työantajan, työntekijän ja valtion kesken. Omaishoidon tulee kuitenkin aina olla vapaaehtoista. Lue lisää Omaishoitajaliiton esittämistä lainsäädäntömuutoksista.
On selvää, että omaisten apu pienentää julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon menoja. Kun läheiset huolehtivat esimerkiksi henkilökohtaisesta hygieniasta, ravinnosta ja kotitöistä, joita ikääntynyt ei enää itse pysty tekemään, kotihoidon tarve vähenee. Läheisten avustamana myös ikääntyneiden omahoito on turvallista, esimerkiksi lääkkeiden käyttö ja vaikutusten seuranta. Vaikkakin päävastuu lääkityksestä kuuluu toki terveydenhuollon ammattilaisille. Läheisten apua tarvitaan niin kotisaattohoidossa ja sairaalasta kotiutumisessa kuin myös toimintakykyä heikentävien pitkäaikaissairauksien, erityisesti muistisairauksien, hoidossa.
Edellytykset kuntoon
Pääosin suomalaiset haluavat ottaa hoivavastuuta, mutta hyvinvointiyhteiskunnassa on edelleen pidettävä yhteisvastuullisesti huolta, että kukaan ei joudu kohtuuttomaan omaishoitovastuuseen fyysisesti, psyykkisesti tai taloudellisesti.
Suomessa tarvitaan strategista otetta ja oikeaa, monipuolista tilannekuvaa hoivahaasteeseen vastaamiseksi. Monenlaisia ratkaisuja pitää kehittää ennakkoluulottomasti.
Hyvinvointialueilla tulee tunnistaa ja tukea hyvin erilaisia hoivan tarpeita ja tukea läheis- ja omaishoitajia palveluin. Tarvitsemme myös kansallisen läheis- ja omaishoitostrategian, joka linjaa tarvittavat resurssit ja lainsäädännöllisiä uudistuksia esimerkiksi työlainsäädäntöön, jotta ansiotyön ja hoivan yhdistäminen on mahdollista kestävällä tavalla.
Lopulta on kyse samasta asiasta kuin lasten päivähoidon ja perhevapaiden kehittämisessä, joka on ollut edellytys vanhempien työssäkäynnille. Se on turvannut toimeentulon ja varmistanut työvoiman saatavuuden. Vastaavasti toimentulo ja työssäkäynti tulee turvata työikäisten ottaessa vastuuta ikääntyneistä vanhemmistaan ja muista läheisistään. Valtaosa heistä on työelämässä ja yleensä naiset ryhtyvät hoivaan, joten panostuksia hoivan ja ansiotyön yhdistämiseen on tehtävä myös sukupuolten tasa-arvon nimissä.
Petteri Orpon hallitusohjelman lupaavat kirjaukset eivät näytä kuitenkaan toteutuvan hoivan ja työssäkäynnin yhteensovittamisessa. Kestävä hoiva on nostettava strategiseksi painopisteeksi viimeistään ensi hallituskaudella.
