Vapaaehtoisena vertaisena yhdessä
Olemme ohjanneet yhdessä vapaaehtoisina satakuntalaisten omaishoitajien vertaisryhmää verkossa viime kesästä. On hienoa, että voimme suunnitella sisältöjä yhdessä ja jakaa vastuuta.
Yhteinen vastuu ryhmän vetämisestä on tuntunut kivalta ja antoisalta kokemukselta. Jos ryhmässä tulee vastaan jokin tavallisuudesta poikkeava asia tai tekninen ongelma, voimme sitäkin miettiä yhdessä ilman mitään paineita. Pieniä kommelluksia voi aina välillä sattua, mutta niistä selvitään huumorilla ja “moka on lahja” -asenteella.
Vertaisista tärkeitä ystäviä
Koemme saavamme vapaaehtoistyöstä vähintään yhtä paljon kuin annamme. Vanha viisaus “antaessaan saa” pitää paikkansa. Vaikka tapaamme verkkovertaisryhmässä vain kerran kuukaudessa, hyvin erilaisista elämäntilanteista tulevista ryhmäläisistä on tullut läheisiä ja tärkeitä ystäviä.
Ryhmässä on jaettu paljon syviä ja henkilökohtaisiakin asioita luottamuksellisesti. Vertaisten kesken on helpompi avautua asioista, joita ei välttämättä ole halunnut jakaa edes omille ystävilleen.
Jokainen on tärkeä ja hyväksytty omana itsenään. Vertaisryhmä on kuin oma perhe, jossa voi jakaa ilot ja surut. Saa puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja voi olla varma, että tulee kuulluksi, saa myötätuntoa ja kannustusta.
Mikä sai lähtemään vapaaehtoistyöhön?
Saimme itse paljon tukea ja vinkkejä vertaistuen kautta, kun lastemme erityisyys ja diagnoosit saatiin selville. Vertaistuki antoi toivoa toivottomuuteen ja vuosien saatossa olemme saaneet tutustua moniin samassa tilanteessa oleviin perheisiin.
Vertaisten kesken tuntuu siltä, että tavallaan kuulumme samaan, isoon perheeseen. Saa olla oma itsensä ja kokee tulevansa hyväksytyksi. Voi näyttää avoimesti omat tunteensa. Saa tukea ja kannustusta, jos itsellä on synkempi vaihe meneillään. Toisaalta voi jakaa myös hyviä hetkiä ja iloita pienen pienistäkin edistysaskelista.
Se tunne, kun tietää, että tuo toinen ihminen on kokenut jotain samaa ja tietää, miltä minusta tuntuu, on todella merkityksellinen ja huojentava.
Vapaaehtoistyöhön mukaan lähteminen kumpusi kiitollisuudesta, mutta siitä saa myös itselleen hyvän mielen. Samalla siis hoitaa oman mielensä hyvinvointia.
Mieleenpainuvia muistoja
Verkkovertaisryhmän livetapaamiset ovat olleet lämpimiä kohtaamisia. Kesätapaamisissa olemme muun muassa kertoneet kolme tarinaa elämästämme, muiden arvuutellessa, mikä oli totta. Jouluna olemme kuunnelleet lempijoululaulujamme ja arvuutelleet, kenelle mikäkin laulu kuuluu.
Erityisesti jäi mieleen mysteerinen kirje kauniin postikortin ja kaakaopussin kera, jonka lähettäjäksi paljastui yhdistyksen ohjaaja.
Ryhmässämme on jo jonkin aikaa ollut tapana käydä kuulumiskierros Whatsapp-ryhmään lähetettävien tähtihetkikuvien avulla. Niiden myötä on ollut hieno päästä kurkistamaan ryhmäläisten elämään vielä syvemmällä tasolla.
Kuvien jakaminen on tietysti täysin vapaaehtoista. Ryhmässä kunnioitetaan jokaisen omaa persoonaa ja tapaa osallistua, eikä ketään pakoteta samaan muottiin.
Kuulumiskierros kuvien kanssa virittää ryhmän tunnelman myönteisesti. Samalla, kun valitsee omia tähtihetkikuviaan, tulee kiinnittäneeksi huomiota kaikkiin niihin asioihin, jotka omassa elämässä ovat hyvin, ja joista saa olla kiitollinen.
Satu Peltonen ja Jenni Uusi-Oukari ovat Satakunnan omaishoitajayhdistyksen vapaaehtoiset verkkovertaisryhmän ohjaajat.
