Lakimies: Vapaiden pidosta kannattaa sopia tarkasti

Esimerkkitapauksessa hallinto-oikeudet katsoivat, ettei kaupungilla ollut velvollisuutta korvata omaishoitajan pitämättömiä vapaita, kun kaupunki ei ollut aiheuttanut vapaiden pitämättä jäämistä.

Tuore korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu linjaa omaishoitajan vapaiden tärkeitä oikeusturvaan liittyviä periaatteellisia kysymyksiä. Itse lopputulos ei valitettavasti ollut omaishoitajille myönteinen.

Kyse oli omaishoitajan ja kaupungin välisestä erimielisyydestä vapaapäivistä, joiden pitämiseksi kunta oli myöntänyt palveluseteleitä. Kaupungin palvelusetelien käytölle asettamien ehtojen mukaan palvelusetelit tuli käyttää saman kalenterivuoden aikana.

Vuonna 2016 omaishoitajalta oli jäänyt käyttämättä yhdeksän vapaapäivää. Hän esitti kaupungille pyynnön pitää saamatta jääneet seuraavana vuonna vuonna palveluseteleitä hyväksi käyttäen.

Kaupunki hylkäsi omaishoitajan pyynnön ja omaishoitaja valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien pitämättä jääneitä vapaita myönnettäväksi tai niiden rahallista korvaamista.

Hallinto-oikeus hylkäsi molemmat korvaustavat. Vapaiden rahallista korvaamista koskevan vaatimuksen hallinto-oikeus tutki hallintoriitana eikä hallintovalituksena.

Asia meni eteenpäin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa hallinto-oikeuden epäävä päätös ei muuttunut. KHO katsoi, että molemmat vaatimukset olisi tullut käsitellä hallintoriita-asiana eikä hallintovalituksena.

Korvauksia on mahdollista saada

Mitä tästä tapauksesta opimme, kun omaishoitaja ei saanut myönteistä päätöstä edes ylimmässä oikeusasteessa?

Opimme sen, että silloin jos vapaapäivien pitämättä jättäminen ei ole ”kunnan syy” eikä vapaapäivien pitämisestä seuraavana kalenterivuonna ole erikseen sovittu, on yleensä vaikea saada jälkikäteen asiaan korjausta.

Tässä tapauksessa katsottiin, että omaishoitaja olisi voinut pitää vapaapäivänsä kalenterivuoden aikana, joten hakemus takautuvista vapaapäivistä torjuttiin kunnan taholta.

Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä liian laajoja johtopäätöksiä, sillä joissakin toisissa tapauksissa vaatimus takautuvista vapaapäivistä on hyväksytty silloin, jos vapaiden pitämättä jääminen ei ole johtunut omaishoitajasta vaan kunnan toiminnasta.

Eräässä tapauksessa on hyväksytty rahallinen korvaus saamatta jääneestä vapaapäivästä, kun kunta ei ole toteuttanut lakisääteistä järjestämisvelvoitettaan.

Hallintoriitamenettely antaa aikaa valmistautua

Merkittävää korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä onkin kannanotto oikeusturvan lajiin. Kun takautuvasti vaaditaan saamatta jääneitä vapaapäiviä tai niiden korvaamista rahana, tulee hallintovalituksen sijasta käyttää hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaista hallintoriitamenettelyä. Silloin ei tarvitse reagoida 30 päivän kuluessa kunnan päätöksestä, kuten hallintovalituksessa. Hallintoriitamenettely antaa omaishoitajalle enemmän aikaa pohtia prosessiin ryhtymistä ja miettiä perusteita hakemukseen.

Oikeusistuimet ovat kuitenkin myös itse muuttaneet hallintovalituksen hallintoriidaksi, jolloin oikeuden menetyksiä ei ole tapahtunut.

Hallintoriitamenettely on laissa vain vähän säännelty. Järjestelmä on kehittynyt oikeuskäytännön kautta. Useimmiten hallintoriita perustuu julkisoikeudelliseen sopimussuhteeseen.

Hallintoriitamenettelyyn turvaudutaan silloin, kun omaishoitosopimukseen perustuvasta saamisesta tai palvelusta tulee jälkikäteen erimielisyyttä.

Hallintoriitahakemuksessa katsotaan kunnan saaneen perusteetonta etua, jos palvelua tai etuutta ei ole järjestetty siten kuin omaishoitosopimus olisi edellyttänyt.