Siirry sisältöön

Lakimies: Kunnalla on hoitovastuu kuntalaisista

Kunnan on järjestettävä omaishoitoa korvaavat palvelut, jos omaishoito ei ole mahdollista.

Yrjö Mattila, OTL, VTT

Perustuslain mukaan kunnan on turvattava jokaiselle kuntalaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Vaikka omaishoitaja on tehnyt kunnan kanssa omaishoitosopimuksen läheisensä hoidosta, perimmäinen hoitovastuu säilyy silti koko ajan kunnalla. Omaishoitaja voi myös kieltäytyä tekemästä sopimusta tai irtisanoa sen.

Omaishoitosopimuksen Irtisanomismahdollisuus on hyvä ennakoida sopimusta tehtäessä ja kirjata sen liitteenä olevaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan, miten hoidettavan hoito järjestetään omaishoidon päätyttyä. Mikäli näin ei ole tehty, sopimuksen irtisanomisen jälkeen on tehtävä uusi hoito- ja palvelusuunnitelma ja määriteltävä, millaisin sosiaali- ja terveyspalveluin hoidettavan hoito järjestetään.

Hoito voidaan omaishoidon sijaan järjestää sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla, kuten kotipalvelulla, kotihoidolla sekä asumis-, laitos- ja kuljetuspalveluilla. Laitoshoitoa on tosin viime vuosina voimakkaasti vähennetty, joten yleisin kunnan tarjoama omaishoitoa korvaava sosiaalipalvelu on palveluasuminen.

Kehitys- ja vaikeavammaisilla ja lapsilla on subjektiivinen oikeus palveluihin

Sosiaalipalvelut ovat niin sanotun yleisen järjestämisvelvollisuuden piirissä ja kunnan talousarviossa voidaan määrittää tarjolla olevien palvelujen laajuus. Niin sanottuja subjektiivisia eli ehdottomia oikeuksia palveluihin on vain vaikeavammaisilla ja kehitysvammaisilla. Heidän hoitonsa on järjestettävä riippumatta kunnan rahatilanteesta kehitysvammaisten erityishuollosta ja vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettujen lakien mukaan.

Perustuslain mukaan lapsella ja hänen perheellään on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut. Palveluja on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan, ja niiden on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lasten omaishoitajille on siis tarjolla lakisääteisiä palveluja, jos lapsen omaishoito kotona ei onnistu.

Palveluiden riittämättömyydestä voi valittaa tai kannella

Jos kunta ei myönnä omaishoitoa korvaavia palveluita tai niitä ei saa riittävästi, kunnan päätöksestä voi valittaa. Jos palvelunhakija saa kunnan viranomaiselta kielteisen päätöksen, siitä voi tehdä päätöksessä olevien ohjeiden mukaisen oikaisuvaatimuksen kunnan asianomaiselle lautakunnalle. Jos oikaisuvaatimusta ei lautakunnassa hyväksytä, voi lautakunnan päätöksestä edelleen valittaa hallinto-oikeuteen. Valitusprosessi voi kestää jopa yli vuoden ja monet eivät sen vuoksi halua tehdä valitusta.

Valituksen lisäksi tai sen vaihtoehtona voi tehdä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, jos on sitä mieltä, että viranomainen ei noudata lakia, eikä myönnä tarvittavia palveluita. Oikeusasiamies valvoo, että viranomaiset julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeusasiamies voi viranomaisen toiminnassa virheitä havaitessaan jopa esittää korvauksen maksamista loukatulle osapuolelle.

Lisäksi kantelun voi tehdä myös aluehallintovirastoon tai sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviraan. Molemmat ovat kantelun saatuaan velvollisia selvittämään, onko lakia noudatettu vai ei.

Kantelun vastaanottavat valvontaviranomaiset kiinnittävät huomiota paitsi siihen, onko lakia noudatettu, myös siihen, täyttävätkö annetut palvelut myös hoidosta annetut laatusuositukset. Hyvä sosiaali- ja terveydenhuollon laatu tarkoittaa sitä, että asiakas saa tarpeensa mukaista palvelua oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Erityisesti omaishoidon korvaavat kotipalvelut saattavat usein olla riittämättömiä ja jäädä alle laatusuositusten, jolloin kantelu on hyvä vaihtoehto.