Puolueet tunnistavat omaishoitajien potentiaalin – mutta vain osittain
Hallitusneuvottelut ovat edessä. Lähes kaikki eduskuntapuolueet vastasivat hallitustunnustelija Petteri Orpon esittämään 24 kysymykseen. Kysymykset liittyivät ajankohtaisiin haasteisiin Suomessa. Muutama huomio siitä, mitä omaishoitoyhteisön näkökulmia vastauksissa nousi esille ja mitkä jäivät vähemmälle huomiolle.
Ilahduttavaa oli, että varsin laajalla rintamalla omaishoito tunnistettiin tärkeäksi keinoksi vastata ikääntyvän väestön haasteisiin. Se nähtiin yhtenä osana muuta keinovalikoimaa, jota tulisi kuitenkin kehittää.
Monet puolueet peräänkuuluttivat poikkihallinnollista toimenpide- tai kehittämisohjelmaa omaishoitajien aseman vahvistamiseksi. Myös omaishoidon tuen yhtenäistämistä valtakunnallisesti vaati moni. Tämä on hienoa, sillä nämä ovat olleet myös Omaishoitajaliiton vaikuttamisen kärkikysymyksiä.
Puolueista kristillisdemokraatit ansioitui huomioimalla monipuolisesti omaishoitoyhteisön tarpeita useissa vastauksissaan.
Osa puolueista kiinnitti huomiota omaishoidon verotukseen. Puolueista esimerkiksi vasemmistoliitto kiinnitti huomiota myös työelämän ulkopuolella tapahtuvaan omaishoidon ja läheishoivan kansantaloudelliseen merkitykseen.
Perussuomalaiset ansaitsevat kunniamaininnan siitä, että puolueen mukaan perheet ja omaishoitajat tulisi ottaa mukaan etsimään inhimillisiä ja kustannustehokkaita ratkaisuja.
Riippumatta hallituspohjasta toivon, että tästä osallistamisen ajatuksesta pidetään kiinni.
Usein arjen asiantuntijoilla, kuten omaishoitajilla, on arvokkaita näkemyksiä siitä, miten palveluista tai järjestelmistä voitaisiin saada paremmin toimivia. On tärkeää, että erilaiset elämäntilanteet huomioidaan.
Kehittämiskohteita
Puolueiden vastauksissa olisi voitu kiinnittää huomiota omaishoitajiin voimavarana ja toimijoina. Omaishoitajuus on tärkeä rooli, mutta omaishoitajat ovat paljon muutakin. Olisi hölmöä unohtaa, että omaishoitajilla on myös monia muita identiteettejä ja voimia. He voivat olla esimerkiksi raudanlujia ammattilaisia tai muilla tavoin yhteiskunnan tukipilareita.
Vaikka omaishoito on inhimillinen ja kustannustehokas tapa järjestää hoitoa, ei tule unohtaa tästä järjestelystä syntyviä vaihtoehtokustannuksia.
Mitä menetetään, kun omaishoitaja jättää työelämän ja jää kotiin hoitamaan läheistään? Mikä on sen hinta, että eläkkeet jäävät kerryttämättä? Usein tämä voi johtaa elinikäiseen köyhyyskierteeseen, sillä ilman ansiotuloja myös eläkkeet jäävät vaatimattomiksi.
Omaishoito voi olla toimiva ratkaisu monille, mutta sen lähtökohtana tulisi aina olla vapaaehtoisuus. Sekä vapaaehtoisuuden takeena että omaishoidon tukena on todella tärkeää, että yhteiskunnan palvelut perheille, ikääntyneille ja vammaisille toimivat myös muutoin. Myös tähän jotkin puolueet olivat kiinnittäneet jossakin määrin huomiota.
Orpon kysymyksenasettelun vuoksi moni vastasi kysymykseen, miten ikääntyvä väestö voisi paremmin toimia myös resurssina yhteiskunnassa. Kysymys on relevantti, mutta ylipäätänsä omaishoitajilla iästä riippumatta tulisi olla mahdollisuus osallistua esimerkiksi koulutukseen ja työelämään kautta linjan.
Eräs vielä alitunnistettu ilmiö Suomessa ovat nuoret hoivaajat, eli alaikäiset ja nuoret henkilöt, jotka tukevat esimerkiksi perheenjäseniään läheishoivaajina. Suomessa koulukyselyissä saatujen vastausten mukaan jopa 6 % lapsista ja nuorista toimii läheishoivaajan roolissa.
Välilliset kustannukset ja dynaamiset vaikutukset
Mikäli nykyinen sopimusomaishoito järjestettäisiin muulla tavoin, se aiheuttaisi peräti 3,1 miljardin lisäkustannukset yhteiskunnalle. Omaishoidon tukeminen ja perheiden ja kotitalouksien hyvinvointia vahvistava muu työ tulisi kuitenkin tehdä paremmin näkyväksi myös investointina eikä pelkkänä kulueränä.
Esimerkiksi omaishoitajien parempi tukeminen voisi vahvistaa mm. työllisyysastetta, kotitalouksien taloutta sekä vero- ja eläkekertymää. Myös nämä dynaamiset vaikutukset tulisi rohkeasti huomioida.
Kun avoimesti kerrotaan minkälaisiin olettamuksiin vaikutukset perustuvat, voidaan niiden realistisuutta myös arvioida lähdekriittisesti. Tämä voi johtaa viisaampiin panostuksiin ja ennaltaehkäisevän ja oikea-aikaisen tuen resurssien vahvistumiseen.
Jos tukea ja apua saa silloin, kun sitä tarvitsee, voittavat sekä yksilöt, perheet että yhteiskunta kokonaisuudessaan. Omaishoidon riittävä tukeminen, voi siten olla niin sanottu win-win-win-tilanne.
