Näkymättömät nuoret hoivaajat
”Jäin vielä vaarin luokse ja syötin vaarille mummun tekemää marjapannaria ja kahvia. Vaari pyysi vielä lisääkin ja söi munkin pannukakkupalan.”
Näin olen yläasteikäisenä kirjoittanut vaarin vierasvihkoon. Vaari on tässä vaiheessa sairastanut reilun vuoden ja pystynyt pitkään olemaan kotona mummoni omaishoidettavana. Viimeiset kuukaudet vaari vietti kuitenkin sairaalassa.
”Tultiin mummon kanssa syöttämään vaaria. Vaari oli iloinen, kun näki meidät. Yö oli mennyt hyvin.” Pikkusiskoni oli eräänä helmikuisena päivänä kirjoittanut samaiseen vihkoon.
On onni, että vierasvihko on säilynyt viimeiset 12 vuotta hyvässä kunnossa, koska jälkeenpäin siihen on lohdullista palata. Vierasvihon avulla muistaa muutakin kuin armottoman sairauden ja sen aiheuttaman kivun, huolen ja pelon. Vierasvihko muistuttaa, miten paljon omaisia ja läheisiä vaarini ympärillä on ollut.
En ole (vielä) koskaan ollut läheisen hoivasta pääasiallisessa vastuussa. En ole myöskään tehnyt virallista omaishoidon sopimusta. Omaishoito on kuitenkin koskettanut minua. Tämän tajusin aikuisiällä, kun selvisi, että minun ja siskoni kaltaisille lapsille on olemassa nimityskin: nuori hoivaaja.
Omaisen sairastuminen koskettaa jokaista perheenjäsentä. Hoivaan liittyvien vastuiden ajatellaan liittyvän vain aikuisuuteen, jolloin nuorten hoivaajien tilanne voi jäädä tunnistamatta. Nuoria hoivaajia on kuitenkin meillä ja muualla, vaikka he usein jäävätkin näkymättömiin: arvioiden mukaan kehittyneissä maissa nuoria hoivaajien osuus on 2–8 prosenttia kaikista nuorista.
Tilanteet perheissä ovat erilaisia ja nuoret hoivaajat yksilöitä. Perheenjäsenen vakava sairaus tai vaikkapa päihdeongelma voivat olla hyvinkin kuormittavia ja jopa heikentää nuoren omaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Tällöin on erityisen tärkeää tunnistaa nuoren hoivaajan tilanne ja hakeutua avun piiriin.
Monet pystyvät elämään läheisen sairaudesta huolimatta hyvää ja tasapainoista elämää. Kyllä vaarin sairaudesta aiheutui huolta ja pelkoa, sitä on turha kieltää. Tärkeämpää kuitenkin oli kokemus siitä, ettei minua ja siskoani suljettu pois surullisestakaan tilanteesta. Saimme olla osa sairastuneen perheenjäsenen hoitoa omien kykyjemme ja voimavarojemme mukaan. Emmekä onneksi olleet tilanteessa yksin.
Tietoa, tutkimusta ja julkista keskustelua nuorista hoivaajista tarvitaan enemmän, mutta suunta on onneksi oikea. Vuonna 2019 Kouluterveyskyselyssä kysyttiin ensimmäistä kertaa ”Autatko tai hoidatko perheenjäsentäsi tai muuta läheistä ihmistä, jolla on esimerkiksi vakava sairaus, vamma tai joka on hyvin vanha?” Kyselyn vastaajista noin 6 prosenttia vastasi hoivaavansa läheistään viikoittain tai päivittäin. Myös tulevassa kouluterveyskyselyssä kysytään lasten ja nuorten perheenjäsenilleen antamasta hoivasta.
Lue lisää nuorista hoivaajista.
Emilia Kautto
sometoimittaja
