Yhtään en kadu kuitenkaan
Minä olen ollut omaishoitajana virallisesti 18 vuotta, epävirallisesti 32 vuotta. Muistan hyvin, kun vanhin poikamme loukkaantui liikenneonnettomuudessa vuonna 1992. Hän sai aivovaurion, se oli musertavaa. Vaimoni kanssa päätimme auttaa häntä kuntoutumaan.
Poikamme oli koomassa kesän, ja syksyllä sitten alkoi heräillä. Tosin ei hän pystynyt liikkumaan, eikä puhumaan kuin ihan muutamia sanoja. Onhan hän kuntoutunut aika hyvin.
Ensi kerran pääsin virallisesti omaishoitajaksi 2006, sain pienen korvauksen siitä. Nyt poikamme kyllä pystyy jo asumaan itsenäisesti, kun minä käyn joka päivä siistimässä paikat ja huolehdin ruoasta ynnä muusta.
Voin sanoa, että rakkaudesta olen nämä työt tehnyt. Toinen vaihtoehto pojalle olisi ollut hoitokoti.
Mutta ei vielä kaikki tuska tässä.
Jouduimme vaimoni kanssa niin tiiviisti tähän työhön, että nuorin poikamme ajautui vääriin asioihin, kun emme jaksaneet, emmekä ehtineet koko aikaa häntä opastaa. Jotkin myrkyt veivät hänen terveytensä, sairaalakierteen jälkeen hänestä tuli toinen hoidettava.
Näin menimme aina tuonne 2020-luvulle, jolloin vaimoni sairastui ja minusta tuli myös hänen omaishoitajansa. Elikkä niin minulla oli kolme hoidettavaa. Onneksi pääsin jo eläkkeelle, enhän muuten olisi jaksanutkaan. Vaimoani hoidin hänen kuolemaansa asti vuonna 2023.
Olen hyvin onnellinen, että jaksoin olla loppuun asti vaimoni tukena ja hoitajana.
Olen joutunut luopumaan monesta asiasta. Yhtään en kadu kuitenkaan. Olen tehnyt sen, mikä pitikin tehdä omien läheisteni puolesta.
Jatkan edelleen, koska oma terveyteni on kuitenkin hyvä. Päivät menevät asioita hoitaessa, siivotessa, ruokaa laittaessa, apteekkiasioilla ynnä muussa.
Ainoastaan tuo korvaus saisi olla parempi, koska omaishoitajiksi eivät läheskään kaikki ala tarvittaessa, ja näille, jotka kieltäytyvät läheistensä hoitamisesta, kunnat järjestävät hoitolaitoksia ja muuta. Itse aikoinaan lupasin vaimolleni, että hänen ei tarvitse mennä mihinkään laitokseen, vaan minä hoidan hänet. Minun motivaationi ja jaksamiseni tulee kyllä hengellisistä asioista, elikkä Luojaltani, kuin myös ystäviltäni ja kavereiltani.
Viime vuosina kunta on auttanut paljon. Olen muun muassa saanut sijaishoitajia. Napapiirin Omaishoitajat on järjestänyt paljon vaihtelua, esimerkiksi reissuja. Juuri nyt olemme lähdössä kolmeksi päiväksi Ylläkselle Napapiirin Omaishoitajien järjestämille voimaantumispäiville. Sinne menemme koko perhe.
Myös kursseilla olen saanut paljon vertaistukea, mikä on tässä tehtävässä aivan elintärkeää. Meillä täällä Lapissa on todella ihanat ja taitavat vetäjät. Nyt noin vuoden olen voinut osallistua niihin enemmän, koska vaimoni nukkui pois.
Kehotan kaikkia osallistumaan vertaisryhmiin. Ei kannata jäädä yksin miettimään elämän surkeutta.
Kun osallistuu omaishoitajien toimintaan, niin aina löytyy joku ystävä tai vastaava, joka voi kuormaasi keventää ainakin hetken. Elämässä on sitten myös paljon iloa ja kaikkea mukavaa.
Omaishoitaja Esa K, Rovaniemi
