Vuoden työt jo tehty – 15.3. omaishoitajien taksvärkkipäivä
Muistatko taksvärkkipäivän?
Minusta on hienoa, että kouluissa on edelleen päivä, jolloin saa tutustua vaikkapa omien vanhempiensa työpaikkaan. Samalla voi tienata johonkin yhteiseen hyvään ja oppia työnteon merkitystä silläkin tavoin.
Eteeni pomppasi juttu veronmaksajan taksvärkkipäivästä. Joku osaava oli laskenut ajankohdan, josta lähtien kansalaisen loppuvuoden tulot jäivät kokonaan omaan käyttöön. Viime vuonna tuo päivä oli 8. kesäkuuta. Kansalaiset työskentelivät melkein puolen vuotta yhteisen hyvän rakentamiseksi. Hyvä me!
Innostuin itsekin laskemaan. Kalenterini kertoi, että työpäiviä on tänä vuonna 251. Kuluva vuosi on työntekijän kannalta hieman helpompi kuin viime vuosi, jolloin työpäiviä oli 253. Jos arvioimme, että ansiotyössä on 30 vuosilomapäivää, jää jäljelle 221 työpäivää. Toisin sanoen vuodessa ollaan siis myös 144 päivää poissa ansiotyöstä.
Entä omaishoitajat?
Kellon ympäri työtä tekevälle omaishoitajalle 221 työpäivää tulee täyteen 74 päivässä, 15. maaliskuuta. Tuolloin hän on ollut yhtä sitovasti työssään kuin ansiotyössä oleva palkansaaja koko vuonna!
Tuttavani kuului juuri tuohon joukkoon. Hän teki ensin pitkän päivätyön ja siirtyi sitten ansaitusti eläkkeelle. Pikkuhiljaa siinä sitten arki muuttui puolison sairauden myötä. Viimeiset 10 vuotta mentiin yötä päivää, ei juurikaan taukoja. Noina vuosina maaliskuun 15. oli hänelle kuin mikä tahansa muukin vuoden päivä – rakas, mutta raskas.
10 vuotta on pitkä aika.
Vuosikin on. Moniko tavallinen palkansaaja uskaltaisi miettiä olevansa seuraavan vuoden joka ikinen päivä sidottuna työhönsä? Siis sillä lailla, että samalla asuisi siellä työpaikalla ja tekisi työtä vuorotta aamuin, illoin ja öin. Välillä toki saisi nukkua, joskaan ei välttämättä suunnitellusti. Ja että ei pääsisi lähtemään vapaalle niin kuin toiset pääsevät, iltaisin tai viikonloppuisin, tuttavan häihin tai hautajaisiin. Vastiketta toki työstään saattaisi saada, tosin vasta hakemuksesta. Mutta, jos kaikki menisi hyvin, palkkio olisi keskimäärin 450 euroa kuukaudessa. Karhu sitten siitäkin vielä raapisi reilun siivun yhteiseen hyvään.
Jaksaisiko noin vuoden? Entä sen kymmenen vuotta? Tai kolmekymmentä?
Tauko.
Se on tärkeä sana.
Kaikki työtä tekevät pitävät itsestään selvänä – taukoja tulee olla; päivän aikana, viikkolepona, vuosilomana. Monelle omaishoitajalle tauko on haave jossain hämärän horisontissa. Toisinkin voisi olla.
Ja pitää olla.
Jos omaishoito osuu kohdalle, tulee olla varmuus, että saa hoivatyöhönsä tarvittavaa taukoa. Ylipäätään tulee olla varmuus, että saa räätälöityä tukea. Nyt sitä taukoa, tai tarvittavaa tukea ei aina saa.
Omaishoitajat ansaitsevat parempaa. Jos joku väittää toista, haluan jutella.
Tähän maahan tarvitaan omaishoitotakuu. Näin vaalien alla muistuttakoon 15.3. omaishoitajien taksvärkkipäivä siitäkin.
