Työikäiset sopimusomaishoitajat joutuvat turvautumaan muita useammin perustoimeentulotukeen
”Aina puhutaan siitä, miten omaishoito tuottaa säästöjä julkiselle vallalle, mutta huomiota pitäisi kiinnittää myös omaishoitajien taloudelliseen hyvinvointiin”, toteaa Kelan erikoistutkija Päivi Tillman.
Kelan erikoistutkija Päivi Tillmanin ja tutkimuspäällikkö Jenni Blomgrenin vertaisarvioitu tutkimus Työikäisten sopimusomaishoitajien perustoimeentulotuen saanti ja siihen yhteydessä olevat sosiodemografiset tekijät(siirryt toiseen palveluun) julkaistiin tänään 13.2.2026 Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin työikäisten eli 20–64-vuotiaiden sopimusomaishoitajien perustoimeentulotuen saamista vuonna 2018.
”Perustoimeentulotuen saamista on ajateltu tässä tavallaan köyhyysmittarina. Tukea saa vain välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin kuten asumiseen ja ruokaan, ja sitä hakiessa arvioidaan ensin hakijan tulot, säästöt ja varallisuus. Eli jos saa perustoimeentulotukea, se kertoo merkittävistä toimeentulon haasteista”, Tillman selittää.
Tillman kertoo, että vuosi 2018 valikoitui tutkimukseen tarkasteluvuodeksi aineistoteknisistä syistä. Kohderyhmään valittiin sellaiset sopimusomaishoitajat, jotka olivat saaneet koko vuoden omaishoidon tuen palkkiota. Heitä verrattiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan vastaaviin henkilöihin, jotka eivät olleet sopimusomaishoitajia. Kolme neljäsosaa sopimusomaishoitajista oli naisia.
Myös ikä on yhteydessä toimeentulotuen saantiin
Tulokset kertovat, että sopimusomaishoitajat saavat kaltaistettuja verrokkejaan todennäköisemmin perustoimeentulotukea. Sopimusomaishoitajista 9,2 % sai perustoimeentulotukea vuoden aikana vähintään kerran, kun verrokkiryhmän vastaava luku oli 6,3 %.
”Tässä oli selkeä ero. Ja nimenomaan omaishoitajuus selitti toimeentulotuen saantia”, Tillman toteaa.
Perustoimeentulotuen saaminen oli sopimusomaishoitajilla myös sitä todennäköisempää, mitä nuorempi omaishoitaja oli. Tämä on linjassa muun väestön kanssa: nuoremmat saavat tukea useammin kuin vanhemmat. Tillman kuitenkin yllättyi siitä, että yli viisi vuotta sopimusomaishoitajina toimineiden perustoimeentulotuen saanti oli vähäisempää kuin alle kaksi vuotta sopimusomaishoitajina toimineiden.
”Äkkiseltään voisi ajatella, että kun omaishoito kestää hyvinkin pitkään, vähentää työssäkäyntiä ja heikentää tuloja, niin ajan mittaan se heikentäisi taloudellista tilannetta entisestään. Mutta se ei mennytkään niin”, Tillman kertoo.
Tutkimusaineisto ei ollut niin tarkkaa, että sen avulla olisi voinut analysoida syitä taloudellisen tilanteen kehittymiseen, mutta Tillman suostuu spekuloimaan:
”Aiempien sopimusomaishoitajille tehtyjen kyselytutkimusten mukaan voisi esimerkiksi ajatella, että jos työikäinen hoitaa kehitysvammaista lastaan, vanhemman työssäkäynti mahdollistuu, kun lapsi menee varhaiskasvatukseen tai kouluun. Voi myös olla, että ne, jotka pärjäävät taloudellisesti huonosti, ovat lopettaneet omaishoidon. Tai että omaishoidon jatkuessa pidempään hoitopalkkio ja Kelan vammaistuki ovat korkeammat, jolloin tulot ovat suuremmat. Kela teki aiemmin kyselytutkimuksen omaishoitajille, ja siinä lähes yhdeksän kymmenestä alaikäistä lastaan hoitaneesta ilmoitti hoidettavansa saavan vammaisetuutta, ja lähes kaikilla se oli korotettu tai ylin tuki.”
Tillman muistuttaakin omaishoitajia hakemaan hoidettavalleen vammaisetuuksia Kelasta.
”Kelan tilastojen mukaan alle 16-vuotiaan ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuen saajien määrät ovat hieman kasvaneet, mutta vaikka ikääntyneiden määrä on kasvanut, eläkettä saavan hoitotukea saavien määrä on vähentynyt. Olisi loogista, että hoitotukea saavien määrä olisi kasvanut, kun suurin osa ikääntyneistä asuu kotona”, Tillman pohtii.
Tutkimusta tarvitaan, sillä omaishoidon tarve kasvaa
Toimeentulotukilain muutos tiukensi tuen saamisen ehtoja 1.2.2026 alkaen. Omaishoitajien ja perhehoitajien hoitopalkkioon sovelletaan kuitenkin 150 euron ansiotulovähennystä vuoden 2027 loppuun saakka. Eduskunta kuitenkin on edellyttänyt, että ”valtioneuvosto seuraa toimeentulotuesta annetun lain vaikutuksia pienituloisten omaishoitajien taloudelliseen tilanteeseen ja selvittää mahdollisuutta muuttaa omaishoidon tuen palkkio etuoikeutetuksi tuloksi sosiaaliturvaetuuksissa osana parlamentaarista sosiaaliturvan uudistamistyötä”. Tillman pitää tätä hyvänä.
”Ajattelen, että on hieno ja merkittävä asia, että eduskunta on erikseen edellyttänyt, että lakimuutoksen vaikutuksia omaishoitajien taloudelliseen tilanteeseen tulee selvittää.”
Erikoistutkija Päivi Tillman kokee, että hänen ja Blomgrenin tutkimus on merkityksellinen jo siksi, että samankaltaista tutkimusta ei Suomessa ole aikaisemmin tehty. Lisäksi ikääntyneiden määrä kasvaa vielä vuosien ajan, ja entistä useampi työikäinen tulee ottamaan hoivavastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan. Tarve omaishoidolle lisääntyy vielä pitkään.
”Aina puhutaan siitä, miten omaishoito tuottaa säästöjä julkiselle vallalle, mutta huomiota pitäisi kiinnittää myös omaishoitajien taloudelliseen hyvinvointiin. Tietenkin omaishoitajien jaksaminen on tärkeää, mutta myös taloudellinen hyvinvointi tulee huomioida”, Tillman kiteyttää.
