Toisen puolesta asiointi
Kun henkilö ei pysty hoitamaan asioitaan itse esimerkiksi sairauden tai vammautumisen takia, on etsittävä ratkaisu, miten asioita voitaisiin hoitaa hänen puolestaan.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa asioiminen
Omaisella ei ole itsestään selvää asemaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, vaan omaisena asema määrittyy lainsäädännön ja omaisen antamien valtuutuksien mukaan.
Potilastiedot kuuluvat henkilötietojen ja yksityissuojan piiriin eli ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä tietoja. Mikäli tietoja luovutetaan, on tämän perustuttava joko potilaan lupaan tai lainsäädäntöön. Potilas päättää itse, kenelle hänen terveydentilaansa ja hoitoaan koskevia tietoja saa antaa. Poikkeuksena ovat alle 12-vuotiaat alaikäiset, jolloin huoltajilla on edelleen lähtökohtaisesti pääsy potilastietoihin. Läheisillä on erityistilanteissa oikeuksia tiedonsaantiin ja päätöksentekoon ks. luku Läheisen sijaispäätöksenteko erityistilanteissa.
Suomi.fi valtuutuksella voit asioida toisen puolesta mm. apteekissa ja hyvinvointialueiden palveluissa. (lue lisää Suomi.fi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Oikeuden asioida toisen henkilön puolesta voi saada Suomi.fi palvelussa kolmella tavalla:
· Sinulla voi jo olla oikeus asioida toisen puolesta jonkin roolin perusteella (esimerkiksi huoltaja)
· Toinen henkilö voi antaa sinulle valtuuden osoitteessa suomi.fi/valtuudet(siirryt toiseen palveluun).
· Toinen henkilö voi antaa sinulle valtuuden avustetusti(siirryt toiseen palveluun), jos hän ei voi käyttää sähköisiä palveluja.
Apteekit
Jos joku muu kuin lääkemääräyksen saanut henkilö hakee lääkkeen apteekista, hänellä täytyy olla mukana potilasohje tai lääkemääräyksen saaneen henkilön Kela-kortti.
Lääkkeen hakijalle voi myös antaa Suomi.fi-verkkopalvelussa sähköisen apteekkiasiointivaltuutuksen. Valtuutuksella asioidessaan hakijan tulee tietää valtuuttajan henkilötunnus.
Valtakirja
Tässä kappaleessa puhutaan tavallisesta valtakirjasta, joka ei ole edunvalvontavaltakirja.
Jos henkilö pystyy tekemään valtakirjan ja ymmärtää sen merkityksen, hän voi valtuuttaa valtakirjassa tietyn henkilön hoitamaan tietyn asian valtakirjan avulla. Valtakirjan on virallinen asiakirja, jonka avulla voi valtuuttaa toisen ihmisen hoitamaan omia asioitaan. Valtakirjalla voi hoitaa läheisen asioita esimerkiksi postissa, pankissa, terveydenhuollossa tai Kela-asioinnissa. Valtakirjalla voi hoitaa niitä asioita, jotka valtakirjaan on kirjattu.
Valtakirja on:
- tehtävä kirjallisesti
- voimassa heti kun se on laadittu
- voimassa toistaiseksi, ellei siinä määrätä toisin.
Yrityksillä ja viranomaisilla (esim. Kansaneläkelaitoksella) voi olla omia lomakepohjia valtakirjoille. Asiassa kannattaa ottaa yhteyttä suoraan heihin.
Suomi.fi valtuutuksella voit asioida toisen puolesta mm. apteekissa ja hyvinvointialueiden palveluissa. (lue lisää Suomi.fi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Se osapuoli, jonka kanssa asioidaan, arvioi vasta asiointitilanteessa, kelpaako valtakirja. Esimerkiksi pankit eivät välttämättä hyväksy valtakirjaa, jos sen antajan toimintakyky on heikentynyt valtakirjan tekemisen jälkeen.
Valtakirjan tekijän vastuulla on valvoa valtuuttamansa henkilön toimintaa.
Raha-asioiden hoitaminen
Pankkitunnukset ovat aina henkilökohtaisia eikä niitä saa käyttää toisen puolesta. Henkilö voi antaa läheiselle valtakirjan pankkiasioiden hoitamiseen tai antaa pysyvän tilinkäyttöoikeuden. Molemmissa tilanteissa on huomioitava, että valtuutuksen antavan henkilön tulee ymmärtää sen merkitys ja pankilla on tietyissä tilanteissa oikeus päättää tilinkäyttöoikeus. Tilanteissa, jossa kyky ja ymmärrys omien raha-asioiden hoitamiseen on heikentynyt edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen tai edunvalvojan hakeminen tulee ajankohtaiseksi. Lisää tietoa pankille tehtävistä valtakirjoista ja tilinkäyttöoikeudesta sekä edunvalvontavaltuutuksesta ja sijoitusasioista löytyy FINEn sivuilta oppaasta Täysi-ikäisen edunvalvonta ja pankki-, vakuutus- ja sijoitusasioiden hoito.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Omaisen ei kannata suoraan maksaa läheisen puolesta kuluja tai tehdä isoja ostoksia, ja pyytää pankkisiirtoja näiden korvaamiseksi. Tilisiirrot voidaan tulkita lahjaksi tai ennakkoperinnöksi. Lahjasta pitää maksaa lahjaveroa, jos samalta lahjanantajalta saatujen lahjojen arvo on kolmen vuoden aikana 5 000 euroa tai enemmän. Lisää tietoa verottajan sivuilta.(siirryt toiseen palveluun)
Jos epäilette taloudellista hyväksikäyttöä tai huijauksia, apua niiden tunnistamiseen ja ehkäisemiseen löytyy mm. Suvanto ry:n oppaasta Turvaa rahasi -opas ikääntyneille(siirryt toiseen palveluun)
Suvantolinjan(siirryt toiseen palveluun) puhelinneuvonnasta voi saada neuvontaa ja keskusteluapua luottamuksella ikääntyneille ja heidän hyvinvoinnistaan huolestuneille myös taloudellisen kaltoinkohtelun kysymyksissä.
Hoitotahto
Hoitotahdossaan ihminen ilmaisee tahtonsa sellaisen tilanteen varalta, jossa hän ei enää itse kykene päätöksentekoon esimerkiksi sairauden tai vakavan onnettomuuden takia. Tahdonilmaisut koskevat usein elämän loppuvaiheen hoitopäätöksiä, kuten hoidon jatkamista ja hoidon lopettamista, mutta ne voivat koskea myös hoitopaikan valintaa, hoivan arkea ja muita henkilön elämänkatsomuksen kannalta tärkeitä seikkoja.
Tällaisen hoitotahdon voi antaa lähiomaisilleen ja terveydenhuollon työntekijälle, esim. omahoitajalle, asiakastietoihin liitettäväksi. Hoitotahdon voi tallentaa kansallisen terveysarkiston Kanta.fi-palveluun, josta se on aina tarpeen tullen löydettävissä.
Lomakemalleja ja lisätietoja hoitotahdosta löytyy mm. Muistiliiton ja Terveyskirjaston verkkosivuilta.
Edunvalvonta
Edunvalvonnassa edunvalvoja hoitaa päämiehen omaisuutta ja taloudellisia asioita. Edunvalvojana voi toimia esim. luotettava läheinen, joka antaa tehtävään suostumuksensa, ja jonka tulee olla tehtävään sopiva.
Edunvalvojana voi toimia myös yleinen edunvalvoja. Edunvalvojaa haetaan tai edunvalvoja määrätään käräjäoikeuden tai Digi- ja väestötietoviraston kautta. Ennen edunvalvontaa tulisi miettiä, olisiko muita kevyempiä tapoja hoitaa läheisen taloudellisia asioita, esimerkiksi edunvalvontavaltuutuksen tai valtakirjan kautta.
Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty, henkilölle voidaan määrätä edunvalvoja, joka hoitaa hänen asioitaan. Edunvalvoja määrätään vain silloin, jos henkilö ei pysty terveydellisen syyn takia hoitamaan itse asioitaan, eivätkä ne tule millään muulla tavalla hoidetuiksi.
Edunvalvontavaltuutus
Edunvalvontavaltuutus on tuen tarpeen ennakointia. Se on edunvalvontaa kevyempi tapa järjestää asioiden hoito. Edunvalvontavaltuutuksella voi etukäteen huolehtia siitä, että joku luotettu läheinen hoitaa taloudellisia ja muita asioita tulevaisuudessa, jos itse ei niitä enää pysty hoitamaan esim. sairauden vuoksi.
Edunvalvontavaltuutus on hallinnollisesti yksinkertaisempi järjestely kuin edunvalvojan määrääminen. Edunvalvojan on annettava vuosittain tarkat taloudelliset selvitykset valvovalle viranomaiselle, mutta edunvalvontavaltuutetulla ei ole tällaista velvoitetta.
Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vasta tarvittaessa, kun henkilö ei kykene enää huolehtimaan asioistaan heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Valtuutus tulee voimaan Digi- ja väestötietoviraston vahvistuksella. Vahvistusta varten tulee toimittaa lääkärinlausunto valtuutusta tarvitsevan henkilön terveydentilasta.
Tulkkipalvelut
Tulkkipalveluja on järjestettävä vaikeasti kuulovammaiselle, kuulonäkövammaiselle tai puhevammaiselle henkilölle tukemaan asioinnissa. Tulkkauspalvelut ovat käyttäjälleen maksuttomia. Lisätietoja saa Kelan toimistosta tai Kelan verkkosivuilta.
Läheisen sijaispäätöksenteko erityistilanteissa
Erityisissä tilanteissa kuten tajuttomuuden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi hoidettavana olevan potilaan lähiomaisella on oikeus saada tieto potilaan henkilöstä ja hänen terveydentilastaan, jollei ole syytä olettaa, että potilas kieltäisi näin menettelemästä.
On tilanteita, joissa potilas ei kykene itse ilmaisemaan tahtoaan. Ensisijaisesti tällöin noudatetaan hoitotahtoa, mutta myös läheinen voi joutua niin sanotun sijaispäättäjän roolin. Viime kädessä hoitolinjaukset tekee kuitenkin hoitava lääkäri lääketieteellisin perustein.
Sijaispäättämisen tilanteita on lainsäädännön mukaan sellainen, jossa täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan. Tällöin potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.
Sijaispäättäjän tulee mahdollista suostumusta antaessaan ottaa huomioon potilaan aiemmin ilmaisema tahto tai, jos hoitotahtoa ei ole ilmaistu, hänen henkilökohtainen etunsa. Sijaispäätöksentekijällä ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa. Vain potilas itse voi kieltäytyä kaikesta hoidosta ja tutkimuksista.
Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella ei kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa.
Kun sijaispäättäjä joutuu tekemään päätöksen potilaan sijasta, on tärkeä huomioida, että päätöstä tekevällä läheisellä on oikeus saada kuulemista ja suostumuksen antamista varten tarpeelliset tiedot potilaan terveydentilasta. Tiedoksisaantioikeus on tärkeä sijaispäättäjälle. Henkilölle tulee antaa riittävä selvitys potilaan terveydentilasta, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista potilaan hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan.
Jos läheisten näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena. Lue lisää: Potilaslaki § 6(siirryt toiseen palveluun)