Puheenjohtajan kynästä
Aloittaessani Omaishoitajaliiton uutena hallituksen puheenjohtajana mielessäni risteilee monenlaisia kysymyksiä: miksi omaishoitoon, siihen kaikkein edullisimpaan ja turvallisimpaan hoitomuotoon, ei riitä rahaa?
Miten euroja käytettäisiin viisaammin ongelmien ennaltaehkäisyyn? Ovatko nuoremmat sukupolvet valmiita samanlaiseen lähimmäisenrakkauteen, johon hoivajärjestelmämme nyt luottaa? Kuka hoitaa tulevaisuudessa ja mitkä arvot meitä ohjaavat?
…kun ongelmia voisi ennaltaehkäistä, on rahapussi tyhjä.
Yhteiskunnassa on valitettava kaava: oli kyse ilmastokriisiin vastaamisesta, hoivahaasteesta tai mielenterveyden ongelmista, niin jälkihoitoon käytetään miljardeja, mutta kun ongelmia voisi ennaltaehkäistä, on rahapussi tyhjä.
Sama ilmiö palveluissa ja esimerkiksi omaishoidossa. Valtiontalouden kehysmenettely ei tue muutoksia kuin leikkausten muodossa. Se että rahaa käytettäisiin ennaltaehkäisemään ongelmia tai lisääntyvää hoidon tarvetta, ei ole valtiontalouden kannalta toimiva muutos, kun se ei näy saman tien laskukoneella.
Se mitä ei ole koskaan itse läheltä nähnyt tai kokenut, on myös se helpoin leikkauskohde. Juhlapuheissa jokainen poliitikko on aina hyvän hoidon puolella ja omaishoitajien tukena. Kuitenkin silloin, kun pitäisi tarttua härkää sarvista ja kääntää sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen painopistettä ennaltaehkäisevään toimintaan tai satsata omaishoitoon, juhlapuheet unohtuvat. Uusiin sopimuksiin ei ole rahaa, vaikka tiedämme hyvin, mikä omaishoitajien arvo on myös taloudellisesti. Jos jokaisen jollain tavalla omaishoitoon osallisen hanskat tipahtaisivat tänään, tarkoittaisi se tulevalle vuodelle miljardien lisämenoja sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Kun huolehdit rakkaistasi päivätyön ohessa, pitäisi työelämässä olla sellaisia joustoja ja hoidon tueksi palveluita, jotka mahdollistaisivat omaishoitajuuden ilman burnoutia ja fyysistä romahtamista. Omaishoitaja ei saa olla heittopussi. Omaishoitajuuden aito mahdollistaminen, hyvinvointi ja jaksaminen eivät edisty kauniilla sanoilla, vaan konkreettisilla teoilla.
On aika siirtyä juhlapuheista tekoihin.
Omaishoitajien keskinäinen vertaistuki on tärkeää. Tapahtumat, ryhmät ja yhteisöt, joissa omaishoitajat voivat jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan, keventävät rasitusta ja edistävät hyvinvointia. Taloudellinen tuki helpottaa edes vähän usein pienituloisten omaishoitajien taloudellista tilannetta.
Omaishoitajien rooli palvelujärjestelmässä on merkittävä, sillä toimiessaan ensisijaisina hoitajina tuetaan sairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden toimintaa. Tunnetaan hoidettavat parhaiten ja voidaan tarjota henkilökohtaista ja jatkuvaa hoitoa.
On aika siirtyä juhlapuheista tekoihin. Ennaltaehkäisevät panostukset eivät ole vain kustannus, vaan investointi tulevaisuuteen. Omaishoidon tukeminen ei ole vain inhimillisesti oikein, vaan myös kansantaloudellisesti välttämätöntä.
Kirjoittaja on Omaishoitajaliiton hallituksen puheenjohtaja ja europarlamentaarikko.
