Potilaan itsemääräämisoikeus ja omaishoitajan oikeudet
Kun ihminen tarvitsee apua, hoivaa tai hoitoa, sitä antaa useimmiten hoidettavan lähiomainen – yleisimmin puoliso, vanhempi tai täysi-ikäinen lapsi. Hoidosta 80 prosenttia on omaisten ja läheisten vastuulla.
Kulttuurissamme valitsee ns. omaisolettama. Läheisten oletetaan vastaavan perheenjäsenen auttamisesta, huolenpidosta ja pitkälti myös hoivasta ja hoidosta.
Vaikka omaiset ja läheiset eivät ole tehneet kunnan kanssa sopimusta omaishoidosta, he ottavat pääsääntöisesti vastuun ja kokevat sen yleensä mielekkääksi. Monissa tilanteissa vastuu hoidettavasta henkilöstä kuormittaa ja vaikuttaa omaisen omaan fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen haitallisesti sekä kaventaa sosiaalisia suhteita.
Omaishoitajat ovat kumppaneita sosiaali- ja terveydenhuollossa, kun päätetään hoidon tarpeessa olevan henkilön asumis- ja hoitoratkaisusta. Omaishoitajalla on oikeus määrittää, minkälaisen roolin hän hoidosta ottaa.
Toisaalta omaishoitaja tarvitsee asiakkaana itse tukea ja palveluita, jotta omaishoito mahdollistuu. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollossa pitää ennaltaehkäistä omaishoitajuuden aiheuttamia kielteisiä terveysvaikutuksia.
Toisten avun varassa olevan henkilön, kuten muistisairaan, aivovammaisen tai kehitysvammaisen, itsemääräämisoikeus on sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen periaate, josta säädetään mm. potilas- ja asiakaslaissa.
Molempien näkökulmat pitää ottaa huomioon – niin hoidon tarpeessa olevan henkilön, kuin avusta ja hoidosta vastaavan lähiomaisen – jotta päästään parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon asumis- ja hoitoratkaisuissa.
Hoidettavan henkilön toivetta asua kotonaan ei voi toteuttaa omaishoitajalle kohtuuttomalla tavalla.
Kun on kyse vakavista vammoista ja etenevistä sairauksista, on ylipäänsä tunnistettava tilanne, jossa kotihoito ei voi enää jatkua. Omaishoitajan on voitava luottaa siihen, että omaishoito voidaan tällöin päättää.
Sari Tervonen
toiminnanjohtaja
Omaishoitajaliitto ry
Pilvi Nummelin
suunnittelija
Suomen omaishoidon verkosto
PS. Meidän kaikkien olisi ennakoitava mahdollinen vakava sairastumisemme tai vammautumisemme. Jokainen voi laatia mm. edunvalvontavaltuutuksensa ja hoitotahtonsa, joka ottaa huomioon myös vaikean kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisen ja mahdolliset käytösoireet. Näillä keinoilla voitaisiin ehkäistä ristiriitatilanteita itsemääräämisoikeuden toteutumisessa.
