Polkuni omaishoitajaksi
Vaimoni Kaija Lindström on kokenut muistinsa heikentyneen vuodesta 2014 alkaen. Oma polkuni omaishoitajaksi alkoi jo monta vuotta ennen kuin minusta tuli virallinen omaishoitaja. Huomasin aluksi vaimoni käytöksessä muutoksia.
Olimme kesämökillä ottamassa mittoja laiturin lankuista, jotka piti uusia. Kun tulimme kotiin, vaimoni huomasi unohtaneensa lapun, jossa mittaamisen tulokset olivat. Olin tietenkin ärsyyntynyt moisesta huolimattomuudesta.
Vaimoni alkoi myös oireilla kummallisesti, ja hän luuli sairastavansa syöpää. Kävimme lääkärillä monta kertaa, mutta syöpää tai muutakaan sairautta ei löytynyt.
Muistamattomuus lisääntyy
Ollessamme Tampereella tyttäremme luona vierailulla majoituimme hotelliin lähelle rautatieasemaa. Kun menimme kävelylle, vaimoni ei enää tiennyt missä kaupungissa olimme. Tilanne harmitti minua, enkä voinut käsittää, ettei hän muka tiennyt, missä olimme.
Monien mutkien kautta pääsimme psykiatrian ylilääkärin puheille yksityiselle puolelle. Hän ohjasi vaimoni tutkimuksiin, joissa Alzheimerin tauti virallisesti diagnosoitiin. Tämä tapahtui talvella 2018. Tavallaan se oli helpotus, koska enää ei tarvinnut epäillä kasvainta tai muuta sairautta.
Ensin arki rullasi omalla painollaan, ja vaimoni oli hyvin toimintakykyinen, mutta pikkuhiljaa alkoi tulla ikäviä oireita sairauden edetessä.
Omaishoitajuus alkaa
Erikoissairaanhoitaja, joka oli tehnyt meille kotikäyntejä, ehdotti monta kertaa, että hakisin virallista omaishoitajuutta. Viimein kaksi vuotta diagnoosin jälkeen laitoin hakemuspaperit sisään ja minut virallistettiin. Se kävi suhteellisen helposti, emme vielä eläneet Varhan eli Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aikaa.
Olen postinjakaja ja minut osa-aikaistettiin samoihin aikoihin, joten omaishoidon palkkio tuntui kivalta lisältä pienenevään palkkaan.
Ansiotyöpäiviä oli kolme viikossa. Tiistai ja torstai olivat omaishoitopäiviä.
Vaimoni sairaus eteni ja hän tarvitsi hoivaa melkein kaikessa arkisessa. Asensimme kotiimme pienen kameran, jotta voin työpäivinä katsoa, että hänellä on kaikki hyvin. Postin esimiehen kanssa sovin, että voin jakaa postia alueella, jossa asumme. Näin saatoin käydä kotona työpäivän aikana.
Tällä hetkellä jokainen päivä on hoitopäivä, omaishoidon vapaapäiviä lukuun ottamatta.
Olen keskustellut hoivakodin esimiehen kanssa siitä mahdollisuudesta, että vaimoni olisi kuukaudesta kaksi viikkoa hoivakodissa ja kaksi viikkoa kotona.
Vaimoni viihtyy kotona, eikä ole kovinkaan halukas olemaan pitkää aikaa pois omasta kodistaan. Toisaalta hän on virkistynyt silminnähden, kun minulla on ollut omaishoidon vapaapäiviä ja hän on ollut intervallijaksolla.
Kokemukseni omaishoitajuudesta
Olen löytänyt itsestäni hoitajan lahjan ja se on herkistänyt minua henkilökohtaisesti. Ymmärrykseni ihmisen vajavuudesta on kasvanut. Olimme vaimoni kanssa terveitä vuosikymmenet, teimme ulkomaanmatkoja ja nautimme yhteisestä elämästämme.
Meillä on aikuinen tytär ja neljä lastenlasta, joista vaimoni iloitsi suunnattomasti, sillä tytärtämme synnyttäessään hän oli jo 43-vuotias.
Työni postissa oli raskasta, mutta tasapainoinen perhe-elämä antoi voimia jaksamiseen. Kaikki tämä on nyt elettyä elämää.
Joskus tunnen itseni surulliseksi ja tulevaisuus pelottaa. Vaimoni sairaus etenee ja hoitaminen on aina vain raskaampaa. Olemme kristittyjä ja koen tekeväni kutsumustani hoitaessa sairasta vaimoani.
Omaishoitaja Tuomo Lindström, Uusikaupunki
