Omaishoitajat ovat voimavara – jota tulee vaalia vaalien jälkeenkin

Omaishoitajaliitto onnittelee hyvinvointialueille valittuja luottamushenkilöitä. Kiitämme lämpimästi kaikkia omaishoidon nimikkoehdokkaita sekä muita ehdokkaita – niin valittuja kuin valitsematta jääneitä – jotka nostitte omaishoidon esiin vaalikampanjoissanne.
Haastamme nyt kaikki valitut luottamushenkilöt niin hyvinvointialueilla kuin kunnissakin huolehtimaan omaishoitajien hyvinvoinnista myös vaalien jälkeen – arki jatkuu kampanjoiden päätyttyä, aivan kuten omaishoito jatkuu joka päivä sadoissatuhansissa suomalaiskodeissa.
Päätöksenteko ja virkavalmistelu keskittyvät yleensä vain viralliseen hoivaan. Omaishoitajien hyvinvointi ja pärjääminen on nostettava keskeisempään rooliin sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Valtaosa suomalaisten saamasta hoidosta on läheisten ja omaisten vastuulla – jopa 80 prosenttia – ja hyvinvointialueiden vastuulle jää loput. Parin seuraavan vuosikymmenen aikana väestön ikääntyminen lisää väistämättä hoivan tarvetta.
Sopimusomaishoitajien asemaa on heikennetty kohtuuttomasti.
Sote-alan ammattilaisten palkat harmonisoitiin ylöspäin, hyvinvointialueiden maksamia omaishoidon palkkioita on heikennetty, pääsääntöisesti, alaspäin. Omaishoidon tuen kriteerit ovat kiristyneet ja tukipalvelujen, kuten omaishoitajan vapaan aikaisen hoitopaikan, saatavuus on monilla hankalaa. Sopimusomaishoitajien asemaa on heikennetty kohtuuttomasti, vaikka hoidon tarve on pysynyt ennallaan tai kasvanut.
Peräämme omaishoidon riittävää resurssointia hyvinvointialueilta, vaikka tasapainoilu alijäämäisten talousarvioiden kanssa lisää vaikeuskertoimia. Hyvinvointialueilla tarvitaan sekä rahoitusta että ammattityötä läheisten ja omaishoitajien tukemiseen ja palveluihin.
Kohtuuttomat odotukset läheisille ja omaisille eivät houkuttele.
Valtaosa haluaa hoitaa rakkaimpiaan – olivatpa he omia lapsia, puolisoita, vanhempia tai muita läheisiä – kun tilanne vaatii. Kohtuuttomat odotukset läheisille ja omaisille eivät houkuttele. Tarvitaan tukea, palveluita ja kannusteita – mutta ennen kaikkea luottamusta siihen, ettei hoivavastuuseen ryhtyvää jätetä oman onnensa nojaan.
Myös kansallisessa päätöksenteossa tarvitaan politiikkatoimia omaishoidon lainsäädännön uudistamiseksi ja työikäisten omaishoitajien aseman parantamiseksi. Lisäksi työmarkkinatoimijat on vastuutettava työelämän ja työlainsäädännön muutoksiin. Näistä soisimme myös Petteri Orpon puoliväliriihessa puhuttavan.

