Omaishoidettavat mukaan töihin -päivä
Työssäkäyvän omaishoitajan oivalluksia
Perjantaina 24.11. on Lapset mukaan töihin -päivä, jonka tavoitteena on saada ”lasten ääni ja kaikenlaisten perheiden tarpeet” kuuluviin työpaikoilla sekä tarjota lapselle mahdollisuus tutustua ”läheisen tai muun aikuisen työarkeen”.
Sunnuntaina 26.11. alkaa valtakunnallinen omaishoitajien viikko. Ehdotankin, että ensi vuonna lanseeraisimme omaishoitajien viikolle Omaishoidettavat mukaan töihin -päivän.
Päivän tarkoituksena olisi ensinnäkin lisätä työyhteisöjen tietoisuutta omaishoidon yleisyydestä, moninaisuudesta ja kuormittavuudesta sekä työelämän joustojen todellisesta tarpeesta.
Toiseksi omaishoidettavat pääsisivät näkemään, minkä ja keiden kanssa he joutuvat jakamaan omaishoitajansa huomion (välillä mustasukkaisuuteen asti).
Ideaalitapauksessa hoidettava saattaisi oivaltaa, miksi hänen työikäiselle hoitajalleen on niin kovin tärkeää päästä toteuttamaan itseään muunkin kuin omaishoidon ja -hoivan parissa.
Työikäisenä ikäihmisen omaishoitajana tunnen itseni erittäin etuoikeutetuksi. Saan työskennellä osa-aikaisesti paikalliselle omaishoitajayhdistykselle joustavassa, keskustelevassa ja omaishoidon vaihtelevaa luonnetta ymmärtävässä työyhteisössä.
Pakko kyllä nyt tunnustaa, että juuri äsken omaishoidettavani tokaisi minulle: ”Eihän tänään ole työpäivä!”, kun inspiraatio iski kesken lauantaipäivän, ja istahdin saman tien koneelle kirjoittamaan.
Ensin toki olin jo siivoillut, viikannut kuivat pyykit, kokannut ja tarjoillut lounaan sekä ohjelmoinut hoidettavalleni pienen lukutehtävän.
Kuten terävänäköinen ammatinvalintapsykologini (tai oikeastaan tarkkakuuloinen, kun kyse oli muutamasta hedelmällisestä puhelinsessiosta) taannoin huomautti, minulla on niin paljon patoutunutta intoa päästä toteuttamaan itseäni, että työn ja vapaa-ajan erottamisesta voisi tulla kohdallani haasteellista.
Kuinka helppoa ja palkitsevaa olisikaan uppoutua mielenkiintoiseen, aivonystyröitä kutkuttavaan työtehtävään tai vaikka keskusteluun vertaisryhmän kanssa kodinhoidon tai muiden rutiiniaskareiden sijaan, joihin myös omaishoito usein valitettavasti rinnastuu.
Omaishoidettavat mukaan töihin -päivän lisäksi olen ideoinut Vaihdetaan omaishoidettavaa päiväksi -kampanjaa.
Vaihtelu ja vieraskoreus saattaisivat virkistää.
Ennen sain kotona usein kuulla: ”Voi kun sinä nyt vihdoin pääsisit sinne töihin!” (Lue: “Voi kun lähtisit pian siitä nalkuttamasta ja ohjelmoimasta ja antaisit minun olla rauhassa.”)
Ja kas kummaa: kun minä sain palkkatöitä, ei Seniorikaan jäänyt vain kotiin makaamaan, vaan rohkaistui ja pääsi mukaan ikäistensä pariin kerran viikossa tai kahdessa. Nykyään meillä Seniori mainostaa tutuilleen puhelimessa, kuinka hyvää tekee välillä päästä ihmisten ilmoille…
Onpa Seniori jopa keksinyt minulle ja yhdistyksemme muistikerholle arvoituksia, joista yhteenkin tarvitsin itse monta tuntia ja neljä vihjettä ennen kuin keksin oikean ratkaisun.
Ihmeitä voi siis tapahtua, kun rohjetaan astua ovesta ulos uuteen ja rikotaan rutiineja.
Voi kunpa ikäihmisten päivätoiminta laajenisi koskemaan yhä useampia omaishoidettavia ja yksin kotona asuvia – nykyistä varhaisemmassa vaiheessa.
Jos kahtenakin päivänä viikossa olisi hoidettava hyvässä tallessa ja seurassa, keho ja mieli ravittuna, saisi omaishoitaja toteuttaa itseään tai huilahtaa kunnolla.
Siinä saattaisivat terveyspalvelujen jonotkin hieman lyhentyä. Ainakin meidän kotonamme ilmapiiri on nyt aivan toinen.
Sanna Natunen, Seniorin omaishoitaja / Hyvinkään Omaishoitajat ry:n yhdistysavustaja
