”Nyt on minun vuoroni auttaa”
Oodi omaishoitajayhdistysten vapaaehtoisille
Liittyminen omaishoitajayhdistykseemme ja omaishoitoyhteisöömme voi lähteä liikkeelle niin, että on itse ensin avunsaajana, jonka jälkeen haluaa auttaa ja tukea muita. Usein on sekä avunsaajana että tukijana yhtä aikaa – auttaessaan itseään tulee auttaneeksi muita. Monet kertovat motivaatiostaan myös siltä pohjalta, että ”nyt on minun vuoroni auttaa”.
Ilman vapaaehtoisia ja vertaistukijoita ei olisi olemassa omaishoitoyhteisöä. Vaikka vapaaehtoistoiminnan koordinointiin ja tukemiseen tarvitaan myös palkattua väkeä, ytimen muodostaa vapaaehtoisten lukuisa joukko.
Vapaaehtoistoimijat kokevat merkityksellisenä omaishoidon ja -hoitajien puolesta ja kanssa toimimisen. He auttavat, jakavat kokemuksiaan, antavat panostaan sekä osaamistaan muiden omaishoitajien, omaishoitoyhteisön ja samalla suomalaisen yhteiskunnan hyödyksi.
Vapaaehtoiset vaikuttavat myös sen puolesta, että omaishoitajien tuen ja avun tarpeisiin vastattaisiin oikeudenmukaisesti.
Yhdistykset tarjoavat vapaaehtoistehtäviä moneen lähtöön: auttamista, järjestelyä, organisointia, toimintojen ja tapahtumien sisältöjen suunnittelua sekä hallinnointia.
Lähtökohtana on, että mukaan pääsee tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin, mutta myös omaa erityisosaamistaan voi tarjota yhteisömme ja omaishoitajien hyväksi.
Vapaaehtoistoiminta on palkatonta ja perustuu jokaisen vapaaseen tahtoon ja valintaan. Vapaaehtoinen sitoutuu toimimaan autettavan ehdoilla, luottamuksellisesti ja puolueettomasti.
Suurin osa vapaaehtoisistamme on – tai on ollut – itsekin omaishoitaja. Siksi yhteisössämme on vankka kokemuksen kautta syntynyt ymmärrys omaishoitajuudesta. Vertaisuus perustuu siihen, että voi auttaa ja tukea muita omaishoitotilanteessa eläviä.
Vapaaehtoistoiminnassa syntyy uusia sosiaalisia suhteita ja pääsee myös oppimaan uutta. Vapaaehtoisuus tuottaa ja antaa elämäniloa – jota me kaikki tarvitsemme varsinkin nyt, kun surulliset, ikävät ja haastavat tapahtumat lähellä ja kaukana verottavat voimiamme. Ehkä juuri pienimuotoinen vapaaehtoistoiminta toisten hyväksi on se voimaannuttava teko, jossa konkreettisesti pääsee hyvään kiinni.
Yksi keskeinen syy, miksi joku ei ole vapaaehtoistoiminnassa voi olla se, että häntä ei ole koskaan kysytty mukaan. Muistammehan pyytää lähimmäisiämme yhteisömme toimintaan.
Siis tervetuloa uudet vapaaehtoiset. Mukaan pääsee myös ilman omaa omaishoitokokemusta. Riittää, kun haluaa auttaa ja tukea omaishoitajia.
Tänä vuonna, 20:nnen kerran, vietämme valtakunnallista omaishoitajien viikkoa 20.–27.11. Mielestäni vapaaehtoistoiminta on omaishoitajien viikolle erinomainen teema.
Kiitos kaikille vapaaehtoisillemme merkittävästä työstä omaishoitoyhteisössämme!
