Miten ympärivuorokautiseen hoivaan muuttamiseen kannattaa varautua?
Läheisen muutto ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on usein suuri elämänmuutos. Samalla se herättää kysymyksiä taloudesta ja oikeudellisesta ennakoinnista. Tämä teksti käsittelee julkisena palveluna myönnetyn pitkäaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen taloudellisia näkökulmia, eikä esimerkiksi väljemmin säänneltyä yhteisöllistä palveluasumista tai suoraan yksityisiltä ostettua asumispalvelua.
Ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirtyminen tarkoittaa yleensä sitä, että asiakasmaksut vievät suuren osan asiakkaan tai puolisoiden yhteenlasketuista tuloista. Maksu saa nykyisin olla enintään 85 prosenttia asiakkaan tuloista tai 42,5 prosenttia puolisoiden yhteenlasketuista tuloista. Valmistelussa oleva lakiesitys nostaisi enimmäismäärät 87,5 ja 43,75 prosenttiin. Asumisesta perittävä vuokra huomioidaan asiakasmaksuissa.
Ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirtyminen ei aina merkitse yhteisen elämän päättymistä. Ihmissuhde säilyy, vaikka osoite olisi eri.
Asiakasmaksulain mukaan tuloina huomioidaan ansio- ja pääomatulojen lisäksi lähtökohtaisesti myös verovapaat tulot. Useimpia verovapaita sosiaalietuuksia ei kuitenkaan lasketa tuloiksi. Poikkeuksina ovat vammaistuki ja eläkettä saavan hoitotuki, jotka otetaan huomioon asiakasmaksua määrättäessä. Omaisuus vaikuttaa yhteiskunnan tukiin kuten eläkkeensaajan asumistukeen, mutta ei yleensä asiakasmaksuihin, metsäomaisuutta lukuun ottamatta.
Laki turvaa asiakkaalle vähimmäiskäyttövaran henkilökohtaisiin menoihin, kuten vaatteisiin, lääkkeisiin, hygieniatarvikkeisiin ja virkistykseen. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja perhehoidossa vähimmäiskäyttövara on 195 euroa kuukaudessa, laitoshoidossa 131 euroa. Tämä säätely ei lainsäädäntötasolla koske yhteisöllistä palveluasumista, mutta hyvinvointialueet ovat voineet itse linjata asiasta asiakkaan hyväksi.
Nykyisen kodin asumiskulut voidaan ottaa määräajaksi huomioon asiakasmaksua määrättäessä. Omistusasunnon kulut huomioidaan enintään kuuden kuukauden ajan, vuokra-asunnon kulut irtisanomisajalta ja asumisoikeusasunnon kulut enintään kolmen kuukauden ajan.
Aiempi asunto voi muodostua taloudelliseksi rasitteeksi. Siksi omaan tilanteeseen sopivia ratkaisuja kannattaa pohtia ajoissa. Asunnon voi myydä, mutta vuokraaminen voi olla hyvä vaihtoehto, sillä vuokratuloilla voidaan kattaa asumiskuluja ja koti voi säilyä suvussa. Joissakin tilanteissa myös lahjoittaminen ennakkoperintönä voi olla tarkoituksenmukaista.
Asunnon myyminen, vuokraaminen tai lahjoittaminen edellyttävät oikeustoimia. Jos läheinen ei enää kykene tekemään niitä itse, tarvitaan yleensä valtakirja, edunvalvontavaltuutus tai viime kädessä edunvalvoja. Vaihtoehdoilla on merkittäviä eroja. Holhoustoimilain mukainen edunvalvoja ei voi lahjoittaa päämiehen omaisuutta, kun taas edunvalvontavaltuutus mahdollistaa joustavammin valtuuttajan aiemmin edunvalvontavaltuutuksessa ilmaiseman tahdon toteuttamisen.
Ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirtyminen ei aina merkitse yhteisen elämän päättymistä. Ihmissuhde säilyy, vaikka osoite olisi eri.
