Mitä voisimme oppia vedeltä?
Luonnolla on voimia, jotka voivat auttaa jäsentelemään ympäröivää maailmaa. Yksi vahvimmista on vesi. Vaikka vesi on pehmeää, se pystyy muotoilemaan kovimmatkin kalliot ja peittämään alleen suurimmat kaupungit. Samaan aikaan vesi on laiska: se kulkee helpointa reittiä. Ellei reittiä löydy, veden pinta ja paine nousevat, kunnes uusi reitti avautuu.
Mielestäni ihmisetkin – ainakin osittain – toimivat veden lailla. Ei haluta nähdä vaivaa, valitaan helppo ratkaisu. Tämä näkyy myös hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteissa ja ratkaisuissa. Ajatellaanko kenties, että tarve katoaa, jos tarjotut palvelupolut ovat riittävän hankalia?
Meillä yhtäältä on melko vahvat oikeudet ja toisaalta jatkuvasti resurssien vajausta. Tämä jännite on ratkaistu siten, että palveluiden saamisessa voi olla monta portinvartijaa ja kynnystä. Ilmiö näkyy esimerkiksi terveydenhuollossa. Jos haluat lääkäriin, soitat ajanvaraukseen, ja pääset ehkä hoitajan vastaanotolle. Vasta tämän jälkeen saatat saada ajan lääkäriin.
Sama toistetaan läpi hallinnon eri alueilla, samanaikaisesti, vaikka tiedetään, että ammattilaisista ja resursseista on pula.
Esimerkiksi työttömän omaishoitajan mahdollisuutta saada sosiaaliturvaa todennäköisesti käsittelee sosiaalityöntekijä, TE-toimiston virkailija ja Kelan virkailija ennen kuin tyydyttävä päätös löytyy. Usein käsittelyyn voi liittyä myös hyvin henkilökohtaisia tietoja vaikkapa läheisen terveydentilasta.
Asiakasmaksut ovat merkittävä kulu monille. Lain mukaan asiakasmaksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, mikäli asiakkaan toimeentulo on vaarassa. Silti vuosittain jopa yli satatuhatta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päätyy ulosottoon, sillä lain soveltaminen ontuu.
Lopputuloksena viimesijainen toimeentuloturva saattaa maksaa laskun hyvinvointialueelle, jonka olisi lain mukaan kuulunut jättää maksu perimättä alun alkaenkin.
Toisinkin voisimme rakentaa yhteiskuntaa.
Lääkärille pitäisi päästä suoraan ja työikäisen sosiaaliturva tulisi voida ratkaista yhdellä päätöksellä, yksityisyyttä vaalien. Asiakasmaksuja tulisi alentaa tulotietojen perusteella.
Avun tarjoamista omaishoitajille voisi virtaviivaistaa. Sen sijaan että valmennusta ja koulutusta annetaan, kun joku on arvioinut sen olevan tarpeellista, sitä voisi tarjota jokaiselle. He, joita kiinnostaa, osallistuisivat. Omaishoitajille tulisi tarjota lisää joustoa, valinnanvapautta ja tukea vapaiden käyttöön, sillä vain noin puolet käyttää ylipäätänsä lakisääteisiä vapaitaan.
Voisimme rakentaa patojen sijaan uomia, jotta jokainen pärjäisi elämässään ilman turhaa hallintoa ja vaivannäköä. Muutoin on vaarana, että paine purkaantuu toisella tavalla. Silloin voivat järkkyä turvallisuus ja rakenteiden kestävyys.
Toisenlainen yhteiskunta on mahdollinen: sellainen, missä ammattilaiset arvioinnin sijasta keskittyvät ennakoivaan auttamiseen, ja jossa apua saa tarvitessaan.
Omaishoitajaliiton oikeudellisen avustajan Elias Vartion kirjoitus on julkaistu Lähellä-lehdessä 2/2024.
