Tanja

Tanja Litmanen on siskonsa etähoivaaja, joka kirjoittaa kirjaa etäomaishoitoon liittyvistä kokemuksista. Hän toivoo, että työelämässä olisi tarjolla enemmän mahdollisuuksia osa-aikaisuuteen ja joustoihin perhetilanteen mukaan.

“Mun sisko sairastui vakavasti skitsofreniaan parikymppisenä. Päävastuu siskosta huolehtimisesta jäi silloin mulle. Näitä asioitahan ei voi aina valita.

Mä olen edelleen se, joka ottaa kopin, kun sisko joutuu sairaalaan tai hänet kotiutetaan takaisin avohoitoon. Näkövammainen isämme on 80-vuotias, eikä hoivaa voi jättää yksin hänen harteilleen.

Siskon sairaus on aina vaikea ja välillä erittäin vaikea. Lisäksi me asutaan eri puolilla Suomea, minä Turun seudulla ja sisko Pohjois-Karjalassa. Kuljen väliä paljon edestakaisin, enkä voi koskaan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tottakai tää on vaikuttanut paljon mun omiin työmahdollisuuksiini ja siihen, millaiseksi työurani on muodostunut.

Minulla on maantieteen tutkinto yliopistosta. Olen opiskellut mm. maaperägeologiaa. Kun valmistuin 10 vuotta sitten, aika oli hankala, eikä vakituisia töitä oikein ollut tarjolla.

Käytännössä olen elättänyt itseäni silpputöillä, miten milloinkin. Työskennellyt hankkeissa, kirjoittanut sanomalehtiin, opettanut ruoanlaittoa kansalaisopistossa, tehnyt metsurin hommia, ja ollut keittiötöissä. Olen tämmöinen tieteen ja tiskaamisen sekatyöläinen ja tuloni ovat välillä erittäin pienet.

Muutama vuosi sitten työrintamalla tuli seinä vastaan, kun en  korkeakoulutettuna etähoivaajana onnistunut saamaan töitä. Työttömyysturvaa hakiessa taas ei voinut myöntää olevansa etäomaishoitaja, kun olisi menettänyt senkin tuen. Toivoisin, että hoivaroolini tunnistettaisiin ja sille annettaisiin arvoa.

Olen kirjoittanut kirjaa kokemuksistani. Aina Omanne -kirja ilmestyy keväällä Warelian kustantamana. Olen haastatellut muitakin etähoivaajia ja jatkanut proosan lisäksi vaikuttamistyötä. Juuri nyt olen ihan tyytyväinen tähän kirjoittajan rooliin ja siihen, että voin tuoda näitä asioita esiin.

Mahdollisuus tehdä työtä on ihmiselle todella tärkeä. Se, että voi kuulua johonkin ja tehdä merkityksellisiä asioita.

Hoivaajalle voisi sopia parhaiten osa-aikainen tai muuten joustava työ. Se, ettei tarvitse luvata sataprosenttista työpanosta silloin, kun perhetilanne on vaikea. Liian usein työelämä toimii on-off-periaatteella, kaikki tai ei mitään. Ja aika monelle läheisestä huolehtiminen näyttää tarkoittavan samalla putoamista köyhyyteen.

Nyt EU:ssa kaavailtava palkaton omaishoitovapaa on matalapalkkatöissä täysin riittämätön ajatus, oikeastaan karmiva vitsi. Malli on selvästi suunniteltu hyvätuloisen keskiluokan näkökulmasta, ja työtehtäviin, joissa voi jäädä tarvittaessa etätöihin. Reilumpaa olisi, että huolenpito sairaasta läheisestä korvattaisiin yhteisestä pussista.”