Maksatteko heti vai laitetaanko laskulle?
Tuttavani puhkui innosta ja alkoi uudistamaan kerrostaloasuntoaan. Sittemmin puhku on jatkunut, mutta into laantunut – remontin etenemiseen on ilmaantunut kasapäin esteitä.
Tunarointia siellä ja tunarointia täällä. Tilaustuotteet tulevat kuukausia myöhässä ja kun ne lopulta saapuvat, moni niistä on väärä tai laadultaan susi. Jälleen kerran sähkö- ja putkiasentajia täytyy käännyttää takaisin. Turhauttaa kaikki tällainen. Onneksi naapuri sentään ymmärtää. Hänellä on ollut samoja seikkailuja.
Pyrähtävät paikalle kuin Tarzan
Remonttiviidakon parhaat pelastajat. He reagoivat reklamaatioihin heti, ovat aidosti pahoillaan ja tallaavat tarinan taas oikealle uralle korvausten kera.
Toiseksi parhaat pelastajat rysähtävät liaaneistaan korkealta ja kovaa, pienellä viiveellä, mutta kuitenkin. Parahduksissaan hekin osaavat pahoitella, toimittavat uutta tilalle, mutta eivät kiinnostu korvaamaan aiheuttamiaan ylimääräisiä kustannuksia.
Ruuskaset repäisevät ronssia. Palvelu pelittää pönkän pitäessä. Aina se ei pidä.
Kaukana podiumilta, pahnan pohjimmaisena, jyllää ihan oma ammattikuntansa – vestäjät. He vinkuvat vesureillaan niin että meinaa tukka lähteä. Näihin törmätessään asiakasparka tuntee olevansa itse syyllinen.
Riihiremontissa ei turhia kuhnailtu
Palvelu- ja tukiviidakossa on mielestäni kosolti samaa kuin kerrostaloasunnon remontoinnissa – sattuu ja tapahtuu. Epäilemättä hallituksen tämän viikkoinen puolentoista päivän riihiremontti ravisuttaa rakenteita perustuksia myöten. Kannustinloukut haudataan maahan kuin rosvopaistit. Monista tosin tuntuu, ettei mitään paisteja ole ollutkaan.
Mutta, nauttikaamme mekin kotvanen nuotiolla. Jutellaan vaikka työikäisen läheistään hoitavan työhön pääsystä.
“Armas siis tahtoi käydä töissä ja siinä samalla hoitaa ikääntynyttä äitiään?”
“Juurikin, mutta yhtälö yski ja hän joutui jättämään junasuorittajan työt.”
“Eikö nyt kuitenkin ole niin, että hänen olisi kuulunut nauttia perustuslain tuomaa suojaa käydä töissä?”
“Näin on.“
“Ja hänen äitinsä kuuluisi hänenkin nauttia perustuslain tuomaa suojaa saada riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut?”
“Näin on nautinto tässäkin tosi.”
“Armas aukeni mulle, jotta ei töihin pääse, koska hänen äidilleen ei järjesty työpäivän aikaista tilapäishoitoa. Sen miehen hartioita on vestetty niin, että en ollut enää tuntea. Rahat siltä on viety, työttömäksikään ei kelpuutettu. Totesivat jo työllistyvän omassa toimessa äitinsä hoitajana. Eläkekarttumaakin maanitteli.”
“Missä Tarzan?”
“No niinpä.”
“Miten kävisi, jos tuon paistin toimittaisi takaisin? Laskun kera.”
“Millä perusteella laskuttaisit?”
“Juurihan sen kerroit. Ehkä myös vahingonkorvauslain. Ketään ei voi myöskään pakottaa omaishoitajaksi. Ja kyllä niistä toimimattomista palveluista on ennenkin hyvitelty. Korvauksia on voinut saada, jos hyvinvointialue ei ole esimerkiksi pystynyt tarjoamaan sopimusomaishoitajalle tarkoituksenmukaisia vapaajärjestelyjä. Tuossa Armaksen asiassa voi olla kyse samantapaisesta korvausvelvoitteesta. Mutta se vaatisi kypsää näyttöä siitä, että syy on järjestelmässä.”
“Onko rosvopaisti jo kypsä?”
“Annappas se lapio.”
