Lakimies: Omaishoito ja verotus

Omaishoitajaliitto on tehnyt lukuisia aloitteita omaishoitopalkkion verotuksen kohtuullistamiseksi, mutta toistaiseksi valtiovarainministeriö on tyrmännyt ne.

Yrjö Mattila, OTL, VTT

Monet omaishoitajat pitävät omaishoitopalkkion verotusta epäoikeudenmukaisena. Jotkut kertovat saavansa käteen vain puolet, toiset vähän enemmän. Syy on yksinkertainen: tuloverotus on progressiivista, asteittain kasvavaa. Veroprosentti nousee, kun omaishoitopalkkio tulee omaishoitajan muiden tulojen päälle. Kun omaishoitaja on eläkkeellä, verotetaan eläkkeen ja omaishoitopalkkion yhteissummaa kokonaistulona. Eläkkeellä olevien henkilöiden verotusta lieventää hiukan eläketulovähennys, kun eläke ei ole kovin suuri. Työssä käyvän omaishoitajan puhdas kokonaistulo muodostuu työstä saatavasta ansiotulosta ja omaishoitopalkkiosta ilman erityisvähennyksiä.

Omaishoitajaliitto on koko olemassaolonsa ajan peräänkuuluttanut verokevennyksiä omaishoitajille. Liitto on tehnyt esityksiä hallitusohjelmiin omaishoitopalkkion verottomuudesta. Liitto on kuitenkin kannattanut, että palkkiosta maksetaan sosiaaliturvamaksut, jolloin perusteet ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan sekä eläke- ja tapaturmavakuutusetuuksiin säilyvät. Esityksemme ovat saaneet vastakaikua. Esimerkiksi Kataisen hallituksen aikana työskennellyt omaishoidon kehittämisryhmä (KOHO) tutki omaishoidon verotusta. Valtiovarainministeriö kuitenkin torjui verokevennysehdotukset. Ministeriön mukaan yksi ryhmä ei voi saada erioikeuksia. Perustelu ontuu, sillä verotuslainsäädäntömme on täynnä poikkeuksia ja erioikeuksia. Omaishoitajat olisivat vain yksi ryhmä muiden joukossa.

Mallia eläketulovähennyksestä

Liitto vaatii tulevaan hallitusohjelmaan omaishoitajien verotuksen keventämistä. Mallia voitaisiin ottaa tuloveron eläketulovähennyksestä. Eläketulovähennys lasketaan puhtaasta ansiotulosta sekä valtion että kunnallisverotuksessa. Tänä vuonna eläketulovähennys myönnetään, jos verovelvollisen puhtaat ansiotulot eivät ylitä valtionverotuksessa 41 982 euroa ja valtionverotuksessa vähennyksen enimmäismäärä on 11 560 euroa. Eläketulovähennyksen määrä lasketaan kertomalla kansaneläkkeen määrä luvulla 3,81 ja saadusta luvusta vähennetään progressiivisen tuloveroasteikon alimman verotettavan tulon määrä. Lopputulos on valtionverotuksen eläketulovähennys. Esimerkiksi jos verovelvollisella on eläketuloa 18 000 euroa, vähennyksen enimmäismäärä 11 560 euroa vähennetään tästä tulosta. Näin saatu 6 440 euroa kerrotaan 38 prosentilla, jolloin lopputulos pienentää täyttä eläketulovähennystä 2 447,20 euroa. Näin ko. henkilön valtionverotuksessa myönnettävä eläketulovähennys on 9 112,80 euroa (11 500-2 447,20).

Kunnallisverossa eläketulovähennys on hieman pienempi. Luvulla 1,393 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään 1 480 euroa, mutta kunnallisveron eläketulovähennyksen enimmäismäärä on 9 040 euroa, eikä kunnallisveron eläketulovähennystä myönnetä, jos tulot ylittävät 26 766 euroa. Silloin, jos verovelvollisella on eläketuloa edellä mainittu 18 000 euroa, vähennetään siitä kunnallisveron eläketulovähennyksen enimmäismäärä 9 040 euroa (18 000-9 040). Lopputulos on 8 960 euroa ja tämä eläketulovähennyksen enimmäismäärän ylittävä osa kerrotaan 51 prosentilla, jolloin täyden eläketulovähennyksen vähennykseksi saadaan 4 569 euroa. Lopputulos on, että kunnallisverotuksen eläketulovähennys on tällä henkilöllä 4 470 euroa (9 040-4 569,60).

Omaishoitajavähennystä mietittäessä voitaisiin ottaa mallia eläketulovähennyksen laskennasta, jolloin lopputulos olisi oikeudenmukainen. Eläkkeellä oleville omaishoitajille voitaisiin ajatella säädettäväksi korotettu eläketulovähennys muuttamalla edellä mainittuja laskentasääntöjä niin, että verotus kevenee enemmän kuin eläketulovähennys pelkästään. Työssä käyville omaishoitajille oikeudenmukaista olisi säätää kokonaan erillinen omaishoitajavähennys laskemalla se eläketulovähennyksen tapaan.