Katsotaan kissavideoita
Sinä päivänä äiti muisti, miten vastata puhelimeen. Kerroin tulevani kohta käymään koiran kanssa. Kun saavuimme äidin luo, hän istui sohvalla edessään rollaattori, jonka istuimelle oli kasattu makkaravoileipiä. Pitäähän Zorrolle olla jotain tarjottavaa, äiti selitti silmät tuikkien. Koiranpoika nautti täysillä vieraanvaraisuudesta, mutta minä pidättelin kyyneleitä. Äiti ei ollut enää pitkiin aikoihin osannut ottaa jääkaapista itselleen ruokaa eikä syönyt mitään oma-aloitteisesti. Liikkuminenkin oli hyvin vaivalloista.
Samoihin aikoihin tein opiskeluun liittyviä harjoitteluja erityisluokissa. Kerran viikossa otin Zorron mukaan. Oli ihmeellistä, miten se muutti levottoman luokan ilmapiiriä. Neurokirjon eri kanteilla keikkuvat pojat eivät korvaansa lotkauttaneet, kun normipäivinä yritin hillitä heidän hormonibuustattuja energiapurkauksiaan. Mutta jos perjantaina sanoin, että Zorro taitaa pelätä tuota teidän riehumistanne, mellakka loppui kuin seinään. Ja se äänensävy ja tapa, jolla he puhuivat koiralle sitä rapsutellessaan. Sellaista ei muulloin kuullut.
Sulkeutuneille kasvoille nousi hymy ja hartiat rentoutuivat.
Äidin kuoleman jälkeen ostin pienellä perintöosuudellani ikivanhan siirtolapuutarhamökin. Ei ehkä tuottavin sijoitus, mutta aikoinaan pihaansa rakkaudella hoitanut äiti olisi sen varmasti hyväksynyt. Kahdeksan kesää olen nyt opetellut ymmärtämään lähes satavuotiaita omenapuita, vaalinut vanhoja perennoja, tehnyt enimmäkseen epäonnistuneita kokeiluja niin koriste- kuin hyötykasvienkin kanssa ja hävinnyt jokaisen taistelun rikkaruohoja vastaan.
Kuvitelmani siitä, miten istun puutarhassa lukemassa ja siemailen raukeasti viiniä, ei ole vielä toteutunut. Aurinkotuolissa olen maannut kerran. Miehen mukaan kesäisin näkee lähinnä ahteriani, kun kykin jossain puskassa. Silti, tai ehkä juuri siksi, olen siellä onnellinen. Jokainen uusi verso, auennut kukka ja siinä suriseva pörriäinen laskevat sykettäni ja verenpainettani.
Kaikelle edellä kerrotulle löytyy tieteellinen pohja. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti luontoaltistuksen lisäävän terveyttä ja hyvinvointia. Eläinkontaktit vaikuttavat suoraan ihmisen fysiologiaan. Koiran silittäminen nostaa mielihyvähormonien tasoa, vähentää stressin ja kivun tunnetta. Lyhytkin oleskelu luonnossa nopeuttaa palautumista stressistä ja kohottaa mielialaa. Pelkkä kuva söpöstä eläimestä tai kauniista luontomaisemasta saa jo aikaan mitattavia muutoksia.
Kissavideoiden katsominen on siis terveysteko.
Äidin viimeinen lepopaikka on Hietaniemessä. Meren rannalla, vanhojen viisaiden puiden suojassa. Zorro laskettiin viime kesänä lempipaikkaansa puutarhassa, siihen, mihin kaivoi aina viilentävän kuopan hellepäivänä. Nyt pupuja ja ohikulkijoita haukkuu kodinvaihtaja Helmi. Tekee samalla tietämättään tärkeää hoitotyötä.
Kristiina Hanhirova on journalisti, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, omaishoitaja ja Lähellä-lehden tämän vuoden kolumnisti. Julkaistu 23.5.24 Lähellä-lehdessä 2/24.
Lue täältä lisää hyvinvoinnista
