Arkea lapsiperheessä
Erityinen arki, tai arki erityislapsiperheessä. Miksi ei puhuttaisi ihan tavallisesta arjesta ja arjesta lapsiperheessä?
Itse kahden lapsen äitinä, erityislapsen äitinä ja omaishoitajana olen oppinut sen, että meidän kaltaistemme tilanteessa puhutaan usein erityisyydestä.
Kouluissa puhutaan lapsen erityistarpeista ja tehdään siihen liittyen erilaisia päätöksiä. Enkä sitä kiellä, etteivätkö ne varmasti ole paikallaan, aivan ehdottomasti myös omani kohdalla! Etenkin tässä maailmanmenossa.
Mutta mitä ja keitä ovat he, jotka eivät tätä erityistä tukea tarvitse tai elä erityistä arkea, tai peittävät tuen tarpeensa? Usein he ovat niitä, jotka pärjäävät itsenäisesti, ovat toimeliaita, itseohjautuvia sekä omatoimisia.
Missä vaiheessa meidän arkemme voisi muuttua siihen suuntaan, että ihmiset omanlaisilla tuen tarpeillaan ovat ihan yhtä tavallisia ja normaaleja kuin muutkin?
Missä vaiheessa me omaishoitajat saisimme tukea ja arvostusta siihen, että omaisemme hoivaaminen on ensisijaisen tärkeää ja paras satsaus tulevaisuuteen?
Hyvin usein kuulee ympärillä puhuttavan myös siitä, että omaishoitajana toimiva yksilö räpistelee kiinni yhteiskuntamme edellytyksissä, eli on tehokas, tuottava ja itseohjautuva.
Kuka tämän kaiken hoitaa, kun omaishoitaja uupuu? Silloin se arki vasta erityisen erityistä onkin, mutta siitäkin pääsääntöisesti täytyy selvitä sinnikkyydellä ja päättäväisyydellä.
Toivon, että tulevaisuudessa tavoitteet ja asenteet muuttuvat siihen suuntaan, että jokainen on tärkeä ja riittävä tehdessään sen, mihin milloinkin pystyy ja kykenee. Ja, että lapsemme saisivat tukea ihan tavallisesti elämässä, koska sitä jokainen ihminen tarvitsee. Ilman, että tarvitsee olla erityisesti tuen tarpeessa.
Omassa perheessäni ja oman lapseni omaishoitajana juuri tämä lapsen tarpeiden äärelle pysähtyminen on ollut voimaannuttavinta ja korjaavinta.
Omaishoitajuuteen keskittymällä ja muun usein ulkoapäin tulevan paineen suorittamatta jättäminen on tietoinen valinta ja perheemme suurin voimavara sekä ainoa keino korjata jo aiemmin rikki menneitä perustuksia, kun arjessamme on suoritettu, pärjätty ja oltu tehokkaita.
Se vaati ainakin yhden kokonaisen työkyvyn, mutta onneksi ei kykyä toimia omaishoitajana, jolloin kaikista tärkein on vielä jäljellä ❤️
Peace and love, entinen himosuorittaja ja nykyinen omaishoitaja Noora Kestilä, Oulu
Kuva Laura Maunu
