Tietoa omaishoitajien ja hoidettavien läheisten oikeuksista

Oikeusturvan kulmakiviä ovat hyvä hallinto, lakisidonnaisuusperiaate (viranomaisen toiminnan ja vallan käytön tulee perustua lakiin) sekä syrjinnän kielto.

Päätöksen saanut henkilö voi ensin keskustella päätöksestä viranomaisen kanssa ja pyytää viranomaista oikaisemaan sen oma‑aloitteisesti. Mikäli päätös ei muutu, oikaisuvaatimuksen voi tehdä pääsääntöisesti 30 päivän kuluessa alkuperäisen päätöksen tiedoksisaannista (ohjeet päätöksessä, varmista aina oikaisuvaatimuksen määräaika). Mikäli oikaisuvaatimuksen määräaika osuu viikonlopulle, siirtyy määräaika seuraavan arkipäivään.

Tarvittaessa päätöksestä voi valittaa hallinto‑oikeuteen ja myöhemmin hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto‑oikeudelta.

Omaishoidon sopimukseen liittyvissä erimielisyyksissä on myös mahdollista nostaa hallintoriita viiden vuoden kuluessa riidan syntymisestä. Sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen, etuuksien ja asiakasmaksujen osalta tuomioistuinmaksua ei peritä.

Muita oikeussuojakeinoja ovat esimerkiksi muistutus asiasta vastanneen yksikön ylimmälle johdolle ja kantelu erilaisille laillisuusvalvojille, kuten esimerkiksi lupa- ja valvontavirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tavallisesti edellytetään, että tapahtumista on alle kaksi vuotta.  

Oikeudellista neuvontaa on saatavilla esimerkiksi järjestöiltä sekä julkisesta oikeusavusta. Lisäksi sosiaali‑ ja potilasasiavastaavat neuvovat asiakkaan tai potilaan asemasta ja oikeuksista, opastavat oikeussuojakeinojen käytössä sekä tarvittaessa avustavat muistutuksen laatimisessa.

Omaishoitajan vapaat ovat omaishoitolain (4 §) mukainen lakisääteinen oikeus. Hyvinvointialue päättää vapaan järjestämistavasta, mutta järjestämistapa ei saa kaventaa omaishoitajan oikeuksia. Lain mukaan hyvinvointialueen on huolehdittava siitä, että hoidettavan hoito järjestetään tarkoituksenmukaisesti omaishoitajan vapaan aikana.

Asiakasmaksulaki määrittelee, että hoidettavan maksettavaksi voi tulla enintään 13,70 euroa vuorokaudelta, mutta korvaus koskee vain vapaan aikaista hoitoa. Laki ei ota kantaa kuljetusten järjestämiseen, mikä jättää avoimeksi sen, kenen vastuulle vapaan aikaiset matkat kuuluvat.

Kuljetusten järjestämiseen on kuitenkin useita vaihtoehtoja. Sosiaalihuollon tai vammaispalveluiden kautta myönnetyt matkat voivat kattaa vapaan aikaisia kuljetuksia, ja kustannuksia on mahdollista hakea myös hallintoriitateitse (viiden vuoden sisällä). Koska kyse on sosiaalihuoltolain mukaisesta etuudesta tai palvelusta, tuomioistuinmaksua ei peritä. Yksi toimiva vaihtoehto on myös perhehoito: perhehoitaja voi joissakin tapauksissa huolehtia kuljetuksista ja sopia matkakorvauksista suoraan hyvinvointialueen kanssa.

Mikäli hoitaja tai hoidettava täyttää vammaisen henkilön määritelmän, hyvinvointialueella tai palvelunjärjestäjällä voi lisäksi olla velvollisuus toteuttaa yhdenvertaisuuslain mukaisia kohtuullisia mukautuksia palveluiden saavutettavuuden turvaamiseksi. Tämä voi koskea myös kuljetusjärjestelyjä.

Jos kyse on koululaisesta, omaishoidon vapaan aikaiset kuljetukset sijaishoitopaikasta kouluun kuuluvat kunnan järjestämiin koulukuljetuksiin. Tarvittaessa tähänkin voidaan liittää kohtuullisten mukautusten vaatimus. Kunta arvioi kuljetuksen järjestämistä erityisesti matkan kohtuullisuuden perusteella. Vammaispalvelulain nojalla myönnettyjä matkoja voidaan käyttää myös vapaan aikaisiin kuljetuksiin, mutta tämä voi vähentää muuhun vapaa‑ajan toimintaan käytettävissä olevien matkojen määrää. Tästä syystä matkoja kannattaa tarvittaessa hakea lisää juuri vapaan aikaisiin kuljetuksiin.

Tuomioistuimet ja laillisuusvalvojat ovat subjektiivisia palveluita koskevassa ratkaisukäytännössään kiinnittäneet huomiota siihen, että vaikka kunnilla/hyvinvointialueilla on valtaa päättää järjestämistavasta, ei palvelua saa järjestää sellaisella tavalla, joka estää sen käytön ja siten kaventaa subjektiivisia oikeuksia. (Vrt. Esim. KHO 7.6.2019 T 2724) 

Omaishoitajan sairastuessa tulee ottaa yhteys hyvinvointialueeseen (esim. omaan yhteyshenkilöön). Hyvinvointialueen tulee järjestää tarvittava apu ja hoito hoidettavalle läheiselle. On myös mahdollista sopia, että lähipiiri hoitaa sijaistamisen. 

Omaishoitosopimuksessa tulisi olla selkeästi kirjattuna, miltä ajalta omaishoidon tuen palkkio keskeytyy omaishoitajan sairastuessa. Alle 68-vuotiailla sopimusomaishoitajilla voi olla oikeus Kelan sairauspäivärahaan 10 omavastuuarkipäivän jälkeen (sairastumispäivä ja 9 sen jälkeistä arkipäivää). Hyvinvointialueiden maksukäytännöillä ei ole vaikutusta Kelan arvioon siitä, onko omaishoitaja oikeutettu sairauspäivärahaan.  

Hyvinvointialue ei voi heikentää omaishoitosopimusta yksipuolisesti, mutta se voi irtisanoa nykyisen sopimuksen ja tarjota uutta heikommin tai erilaisin ehdoin. 

Vaikka kuulemisvelvoitetta ei ole, tulee irtisanomisesta ilmoittaa. Omaishoitosopimuksen irtisanomisaika on vähintään kaksi kokonaista kalenterikuukautta irtisanomisesta. 

Uusien ja aiempaa heikompien sopimusehtojen käyttöönotto edellyttää kuitenkin omaishoitajan suostumusta jollakin tavalla, esimerkiksi siten, ettei hän vastusta ehdotettuja muutoksia.

Lisäksi omaishoitajalla ja hoidettavalla läheisellä on oikeus saada tietää, millä muilla tavoin apu voidaan järjestää (asiakaslaki 5 §).