Voiko ammattilainen luottaa vaistoihinsa?

Omainen kertoo vanhempiensa tarinaa. Muistisairas isä, äiti omaishoitajana. Jo useamman vuoden ajan epäily molempien päihteiden käytöstä. Tätä ei kukaan ole kuitenkaan omin silmin todennut. Oletus on, että pariskunta ei halua alkoholin säännöllisen käytön vuoksi vastaanottaa vieraita eikä lähteä kyläilemään. Tästä on tullut noidankehä. Uupumuksen rajoilla kulkeva omaishoitaja kieltäytyy vastaanottamasta apua, joka rikkoisi heidän omat käytäntönsä ja mahdollisesti rajoittaisi alkoholin käyttöä.

Ammattilaisen tehtävä on kuunnella ja tehdä havaintoja, joiden avulla voi saada kiinni alkoholiongelmasta. Pariskunnalla itsellään ei ole huolta. Toisinaan heidän kotitilanteensa kriisiytyy, mikä johtuu omaishoitajan mielestä vain puolison edenneestä muistisairaudesta. Totta varmasti tämäkin.

Naapureilta kantautuva tieto pariskunnan jatkuvasta riitelystä ja toisinaan epäasiallisesta käytöksestä viestii työntekijälle muuta kuin kotikäynnillä nähty tilanne. Kotikäynnillä vastassa on rakastava, ystävällinen ja hyvin arvokkaan näköinen pariskunta. Heillä itsellään ei ole huolta mistään tälläkään tapaamisella, vaikka juuri tapaamista sovittaessa omaishoitaja oli ratketa uupumukseensa. Jälleen työntekijä miettii, miten saada pariskunta itse puhumaan asiasta. Voiko muiden puheisiin ja omiin vaistoihinsa luottaa, kun selkeää näyttöä alkoholin käytöstä ei ole? Mielestäni voi ja pitää luottaa.

Alkoholin käyttö on yksi osa monia muita haasteita, joita omaishoitoperheessä on. Sen todentaminen on vaikeaa, ja alkoholi on helppo piilottaa muiden vaikeuksien taakse. Kuinka paljon paremmin tämä pariskunta pärjäisi keskenään ilman oletettua alkoholin liikakäyttöä? Kuinka kommunikointi helpottuisi? Kuinka jaksaminen lisääntyisi? Olisivatko arjen muut haasteet paremmin kohdattavissa ilman alkoholia? Olisiko avun vastaanottaminen mielekkäämpää?

Pohtiva ammattilainen

 

Lue lisää: www.omaishoitajat.fi/kuppi-nurin