Viinistä tuli tottumus

Selvän päivän kruunaa teetuokio.

Isäni työskenteli merillä. Siellä alkoholi kuului hänen elämäänsä. Isän maihin jääminen muutti sekä hänen että koko perheen elämää. Alkoholin käyttö siirtyi kotiin, ja sitä tarjottiin aina, kun kävi vieraita. Isän varhainen poismeno oli kova isku äidille. Äiti jäi yksin ja jollain tavoin tuuliajolle. Minusta tuli vapaaehtoinen viinien hankkija, ja toki myös minun sallittiin nauttia muutakin kuin kansalaisluottamusta. Itkimme suruja ja huolia äidin kanssa jakaessamme yhteisen viinipullon.

Sittemmin minusta tuli iäkkään äidin omaishoitaja. Tästä luottamuksen osoituksesta olen vieläkin kiitollinen. Hoidin äitiä kuusi vuotta voimieni mukaan. Kotipalvelu kävi säännöllisesti, jolloin saatoin pujahtaa paikalliseen pubiin tunniksi. Viiniin ehti tulla tottumus. Kukaan ei huomauttanut alkoholin käytöstäni. Vasta äidin jouduttua sairaalaan päätin, etten mene tervehtimään häntä ”pöpperössä”.

Äiti loppujen lopuksi oli se henkilö, jonka ansiosta minulla väheni kiusaus päihdenautintoihin. Pystyin sairaalassa osallistumaan hänen hoitoonsa pienissä tehtävissä, kuten asennon korjaamisessa ja syöttämisessä. Tämä vahvisti itsetuntoa!

Äidin kuoltua alkoholin merkitys väheni, ja uusi elämä on tuonut paljon tekemistä. Kirjoittaminen ja käsityöt ovat auttaneet minua pysymään raittiina. Kokonaan alkoholista on kuitenkin hankala luopua. Olen joutunut karsimaan menojani ja tinkimään houkutuksista, onneksi en kuitenkaan ystävien kustannuksella. He ovat olleet uskollisia huolimatta elämänmuutoksestani.

”Kakheti”