Vaaditaanko omaishoitajalta täysraittiutta?

Olen päihde- ja mielenterveystyön ammattilainen. Minua on pohdituttanut, kuinka omaishoidon tuen päätösten tekijät suhtautuvat alkoholin käyttöön omaishoitoperheessä.

Tiedän omaishoitajien tekevän tärkeää ympärivuorokautista työtä, josta korvaus on minimaalinen. Mikäli omaishoidettavat olisivat yhteiskunnan hoidettavina, olisivat kustannukset aivan toiset.

Tiedän esimerkkitapauksen, jossa Ikääntynyt ”Tyyne” hoitaa tunnollisesti ”Väinöä” kotona. Yhteiselo on välillä vaikeaa ja raskasta. Mutta koska on päätetty naimisiin mennä, ollaan yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin. Elämä on arvokasta, ja puolison päätöstä asua kotona loppuun asti pitää kunnioittaa. Kunnioitettava päätös, jolle tulee nostaa hattua.

Alkoholi on kuvassa mukana erityisesti Väinön elämässä. Hän on kiltisti kuunnellut lääkärien varoitukset alkoholin vaaroista ja tiedostaa alkoholin mahdollisesti lyhentävän elämänkaarta. Itsemääräämisoikeuteen vedoten hän tekee päätökset alkoholin käytöstä itse ja päättää tissutella joka päivä olematta kuitenkaan näkyvästi humalassa.

Tyyne on myös nauttinut alkoholia. Hän on itse avoimesti kertonut lääkärille juovansa päivittäin kaksi snapsia. Hänellekin päihteettömyys olisi hyväksi, mutta hän tekee itse omat päätöksensä. Tämän päätöksen takia häneltä evätään omaishoidon tuki. Silti hän jatkaa ahkeraa omaishoitajan työtään, on läsnä päivin öin.

Minä mietin, että kaksi annosta päivässä ei tarkoita sitä, ettei hän olisi kykenevä hoitamaan puolisoaan. Kuka määrittää, mikä on sopiva määrä? Mikä määrä katsotaan vielä sopivaksi omaishoitajalle ilman, että menettää oikeuden omaishoidon tukeen?

Ihmettelijä

 

Lue lisää: www.omaishoitajat.fi/kuppi-nurin