Sari Liukkonen

”Vuoroviikoista ratkaisu vaativaan hoivatilanteeseen”

”Äidillä todettiin Alzheimer 2015. Kun isä kuoli pari vuotta myöhemmin, äidin tila heikkeni. Äiti asui tuolloin Iisalmessa ja minä kävin Keravalta asti katsomassa häntä kerran kuukaudessa. Äidin luona kävi myös kotisairaanhoito kahdesti päivässä huolehtimassa, että hän ottaa lääkkeet.”

”Huomasin nopeasti, että yksinolo ei tee hyvää äidille. Kerran kun menin hänen luokseen, hänellä oli jalat todella huonossa kunnossa. Selvisi, että kotisairaanhoidossa tapahtuneen virheen vuoksi äiti ei ollut saanut reumalääkkeitä kolmeen kuukauteen. Silloin minulla meni hermo. Totesin, että nyt äiti muuttaa lähelleni Keravalle. Järjestin hänelle kaupungin vuokra-asunnon ja hain omaishoitajaksi. Päätös tuli nopeasti. Helmikuussa 2021 minusta tuli virallisesti äidin omaishoitaja.

Arki kulki niin, että aamulla menin äidin luo, sitten töihin. Lounastauolla soitin ja muistutin syömään välipalaa. Töiden jälkeen menin taas hänen luokseen. Kotiin pääsin vasta myöhään illalla.

Puolen vuoden kuluttua huomasin, että järjestely on minulle liian raskas. Totesin, että asiaan täytyy tulla muutos.

Hain vuorotteluvapaata, mutta työnhakijoiden joukossa ei ollut ketään, joka olisi täyttänyt vuorotteluvapaan hallinnolliset vaatimukset. Aloin olla epätoivoinen. Mietin, pitääkö minun irtisanoutua kokonaan.

Sitten selvisi, että yhdellä meidän pesulan työntekijällä on vähän samankaltainen elämäntilanne. Rupesimme miettimään, mitä jos tekisimme töitä vuoroviikoin. Ehdotin sitä työnantajalle, joka suostui.

Se oli suuri helpotus. Nyt olen joka toinen viikko töissä ja joka toinen viikko äidin kanssa. Pystyn viemään häntä päivisin ulos ja uimahalliin ja järjestämään kaikki lääkäri- ja laboratorioajat niin, että ne osuvat vapaaviikolleni. Työviikkoina käyn edelleen hänen luonaan aamuin illoin.

Minulla on kolme omaishoitajan vapaapäivää kuukaudessa. Silloin minua tuuraa yksi ja sama ihminen, jonka olen itse järjestänyt sijaisekseni. Pahimmillaan äidin luona saattoi käydä viikon aikana 14 eri kotihoidon työntekijää. Se ei ollut hyväksi muistisairaalle äidilleni.

Toimeentulo jännittää kovasti. Ovathan tuloni pudonneet puoleen ja saan minimimäärän omaishoidon tukea. Verojen jälkeen siitä jää käteen 311 euroa kuukaudessa.

Omaishoidon tuki on naurettavan pieni. Siitä tulee olo, että yhteiskunta ei arvosta omaishoitajien työtä. Tukea pitäisi kiireellisesti korottaa.

Jos omaishoitajien työtä arvostettaisiin enemmän, se hyödyttäisi koko Suomea.”

Joka kolmas työssäkäyvä hoitaa läheistään. Oletko sinä yksi heistä?
Lue lisää
Ruuhkavuodet-kampanjasta