Päihdeongelmainen hoidettavana

Reiska-kissa tuo iloa elämään.

Päivät päihdeongelmaisen kanssa ovat ajoittain raskaita. Arkea leimaa arvaamattomuus ja ennakoimattomuus – ei pysty suunnittelemaan mitään varmaksi.

Olen 65-vuotias eläkkeellä oleva nainen ja elänyt 23 vuotta avoliitossa päihdeongelmaisen, saman ikäisen miehen kanssa. Olen myös itse käyttänyt päihteitä.

Keväällä 2011 äitienpäivän aikoihin menimme yhdessä katkaisuhoitoon. Olin jo pitkään miettinyt sitä. Halusin, ettei poikani joutuisi enää kärsimään päihteiden käytöstäni. Nyt olen ollut 7,5 vuotta raittiina.

Avomieheni on jatkanut juomista. Lauantaisin hän ottaa alkoholia suuremman määrän ja usein viikollakin muutamana päivänä. Hän on juonut 15-vuotiaasta alkaen, eli nyt jo 50 vuotta.

Tästä ajasta mies on ollut vajaat 10 vuotta pyörätuolissa ja sitä ennen käveli pari vuotta kepin kanssa. Syinä ovat työperäinen selkärangan rappeuma ja toissijaisesti alkon käytön aiheuttama ataksia, eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaation häiriö. Nykyisin uutena oireena on tullut käsien vapina.

Minä hoidan kaiken ruoka- ym. huollon sekä autan häntä peseytymisessä ja siirtymisissä. Selvin päin olleessaan hän tarvitsee vähemmän apua, mutta humalassa riski kaatua tai pudota pyörätuolista on suuri. Viime aikoina kaatumisia on ollut muutaman kerran kuussa. Turvaksi arkeen on hommattu turvapuhelinranneke, ja näin saadaan tarvittaessa nostoapua.

Sukulaissuhteet ja monet vanhat ystävyyssuhteet ovat katkenneet. Liikuntavamman lisäksi alkoholinkäyttö eristää meitä muista ihmisistä. Pahinta on henkinen yksinäisyys.

Elämä on hetkessä, päivä kerrallaan, elämistä. Sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja tarvitaan. Välillä huumoriakin! Omalle jaksamiselle saan voimaa luonnossa kävelystä, lukemisesta ja vesijumpasta – mahdollisuuksien mukaan. Käyn kodin ulkopuolella voimia keräämässä Al-Anonissa ja AA:ssa. Ilman 12 askeleen ohjelmaa en olisi selvinnyt henkisesti tasapainoisena.

Eira Tellervo

Kirjoitus on julkaistu syksyllä 2018 pidempänä versiona Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n Tarinanomaiset-blogissa.