Pääkirjoitus: Omaishoitajien asema on turvattava sote-uudistuksessa

Anneli Kiljunen on Omaishoitajaliiton puheenjohtaja, kansanedustaja ja omaishoitaja.

Elämme erittäin kiireistä aikaa eduskunnan eri valiokunnissa, sillä käsittelyssä on maakunta- ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Hallituksen tavoitteena on, että kokonaisuus saadaan eduskunnan täysistuntokäsittelyyn kesäkuun alussa, jotta maakuntavaalit voitaisiin järjestää lokakuussa 2018 ja sote-uudistus tulisi voimaan 2020 alusta. Aika näyttää, tulevatko valiokunnat onnistumaan aikataulutavoitteissa ja tuleeko perustuslakivaliokunta hyväksymään lait.

Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksella on suuri merkitys ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Uudistus vaikuttaa oleellisesti myös omaishoitajien ja läheisten tilanteeseen, sillä suuri osa omaishoitoperheistä on täysin riippuvaisia sosiaali- ja terveyspalveluista. Perheet myös käyttävät useita palveluja, joten saumaton, laadukas ja riittävä palvelujen saatavuus on erittäin tärkeää.

Tulevaisuudessa vastuu palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta siirtyy kunnilta maakunnille. Maakuntiin syntyy julkisten palvelujen rinnalle uusia yksityisten ja järjestöjen tuottamia palveluita, joista voimme tarvittaessa asiakassetelin avulla valita palveluntuottajan ja palvelut.

Valinnanvapaus ja sen lisääminen on hyvä asia. Kysymys kuuluukin, onko hallituksen esittämä oikea tapa lisätä sitä. Valinnanvapauden myötä tarkoituksena on siirtää entistä enemmän vastuuta asiakkaalle itselleen, heidän läheisilleen, omaisille ja omaishoitajille. Mitä tämä tarkoittaa, jää vielä epäselväksi?

Uuden sote-lain myötä sopimusomaishoitajien vastuu kasvaa

Omaishoitajaliitto on huolissaan uudesta esityksestä, jossa vastuuta siirretään entistä enemmän omaishoitajille. Erityisesti tämä koskettaa niitä omaishoitajia, jotka ovat tehneet toimeksiantosopimuksen kunnan kanssa ja sitoutuneet huolehtimaan hoidettavastaan. Uuden sote-lain myötä heidän vastuunsa kasvaa, mutta oikeusturva puuttuu täysin. Tästä syystä olemme vaatineet omaishoitajille vahvempaa oikeusturvaa ja lainsäädäntöä.

Omaishoito säilyy määrärahasidonnaisena palveluna ja maakunnat tulevat määrittämään omaishoidon kriteerit, ja kuinka paljon rahaa omaishoitoon tullaan budjetoidaan. Eli tulevaisuudessa maakunnat voivat edelleen irtisanoa yksipuolisesti toimeksiantosopimuksen tai heikentää palveluja ja palkkiotasoa aivan kuten nykyisinkin. Toisaalta pelkona on, että kriteereitä ja palkkiotasoja saatetaan harmonisoida heikompaan suuntaan.

Olemme liittona vaatineet uutta omaishoitolakia, jossa omaishoito ei olisi sosiaalipalvelu kuten nykyisin, vaan kotihoidon tapaan hoitomuoto muiden hoitomuotojen rinnalla. Tämä toisi aivan uuden lähtökohdan omaishoidon tulkintaan. Omaishoito tulisi vahvemmin osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä toisi paremmin sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaiset tukemaan omaishoitoperhettä ja omaishoitajia.

Omaishoitolaissa oikeusturva pitää määritellä niin, että viimesijaisen vastuun kantaa aina maakunta toimeksiantosopimuksen myötä. Hoidollisesta vastuusta ja riittävistä tukipalveluista huolehditaan yhdessä omaishoitajan kanssa. Toimeksiantosopimusta ei pidä voida irtisanoa tai muuttaa yksipuolisesti, vaan se tulee tehdä yhteisesti sovittujen päätösten mukaisesti.

Uuden sosiaali- ja terveyspalvelulain myötä omaishoitajilla olisi mahdollisuus käyttää myös henkilökohtaista budjettia. On kuitenkin huolehdittava, että omaishoitoa ei lasketa osaksi henkilökohtaista budjettia. Esim. omaishoidon palkkio on tarkoitettu korvaukseksi omaishoitajan työstä. Se ei saa heikentää henkilökohtaista budjettia eikä omaishoitajan palkkiotasoa.

Suuret muutokset yhteiskunnassa edellyttävät meiltä vahvaa edunvalvontaa, seurantaa ja vuorovaikutusta. Omaishoitotilanne näyttää kuitenkin paremmalta, sillä omaishoito on tunnustettu ja tunnistettu entistä paremmin ja eri puolilla Suomea on omaishoitoon liittyviä kehittämishankkeita, jotka toivottavasti jatkuvat myös uuden soten myötä.

Hyvää ja aurinkoista kesää!