Omaishoitajien ylivelkaantuminen tulee ottaa vakavasti

Omaishoitajaliitto oli eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kuultavana 27.5.2019 ikäihmisten, lasten ja vammaisten henkilöiden ylivelkaantumisesta. Liitto antoi apulaisoikeusasiamiehelle lausuntonsa omaishoitajien ylivelkaantumisen taustoista ja keinoista puuttua ylivelkaantumiseen.

Omaishoitajat kuluvat ylivelkaantumisen riskiryhmään. Osalle omaishoitajista aiheutuu taloudellisia vaikeuksia, kun he joutuvat luopumaan esimerkiksi ansiotyöstä hoitaakseen läheistään. Pohjoismaisten tutkimusten mukaan juuri pienituloiset ryhtyvät keskimääräistä enemmän omaishoitajiksi. Usein omaishoidon tuki ei riitä peittämään läheisen hoidosta aiheutuvia kustannuksia.

Kelan tilastot kertovat, että omaishoidon tuen piirissä olevat työikäiset turvautuvat toimeentulotukeen useammin kuin muut vastaavassa ikäryhmässä olevat. Esimerkiksi alle 28-vuotiasta omaishoitajista 21 prosenttia joutui turvautumaan toimeentulotukeen. Heistä 11 prosentilla toimeentulotuen tarve oli jatkuvaa.

Velkatilanteita syntyy, kun omaishoitajien saama toimeentulotuki ei riitä kattamaan esimerkiksi lääke- ja sairaalakuluja. Erityisesti asia koskettaa lasten omaishoitajia, yksinhuoltajia ja perheitä, joissa on työttömyyttä. Työttömyystilanteissa omaishoitajien on vaikea saada työttömyysturvaa, koska omaishoitajan katsotaan usein työllistyvän omassa toimessaan. Myös pienituloiset eläkeläiset, jotka ovat omaishoitajia, ovat ylivelkaantumisen riskiryhmässä.

Omaishoitajat yksin velkojensa kanssa

Omaishoitajaliitto toteaa, että omaishoitajat ovat velkojensa kanssa kovin yksin. Kukaan ei tunnu seuraavan asiakkaan polkuja ja ota kokonaisvastuuta avun antamisesta, jos velkoja on paljon.

Julkisen tahon pitää jatkossa pystyä menemään enemmän vastaan velallista. Velkaantuneilla omaishoitajilla on vaikeuksia hankkia tarvitsemiaan palveluita, jotka maksavat. Jo lakisääteisen vapaavuorokauden maksu (11,40 €) voi olla liikaa ja vapaa jäädä siksi pitämättä.

Liitto on huolestunut asiakasmaksujen korotuksista, joita tehdään selvästi enemmän suhteessa perusturvaetuuksien indeksikorotuksiin. Räikein esimerkki on tasasuuruisten asiakasmaksujen 27,5 prosentin erilliskorotus vuonna 2016. Tällaiset ”säästötoimet” tuovat suurta velkaantumisriskiä etenkin niiden asiakkaiden kohdalle, jotka joutuvat elämään perusturvaetuuksien varassa. Osa omaishoitajista joutuu ottamaan pikavippejä selviytyäkseen eteenpäin.

Omaishoidon tuki etuoikeutetuksi tuloksi

Omaishoitajaliiton mielestä keinoja puuttua ylivelkaantumiseen tulee olla enemmän. Liiton kokemus on, että esimerkiksi asiakasmaksuhuojennus on huonosti tiedostettu.

Tilannetta voidaan parantaa sillä, että omaishoidon käynnistyessä hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen yhteydessä arvioidaan myös omaishoitajan ja hoidettavan kokonaistilanteen näkökulmasta perheen maksukyvykkyys ja tarve alentaa tai jättää perimättä asiakasmaksuja.

Sosiaali- ja terveyden huollon asiakasmaksuissa tulisi lisätä myös käytäntöä, jossa laskuissa olisi maininta, että maksu on asiakasmaksulain alainen ja ohjeet, miten maksun alentamista tai poistoa voi hakea. Tähän kokonaisuuteen tarvitaan valtakunnallinen ohjeistus ja vaade, että työnantaja kouluttaa ja ohjeistaa työntekijät.

Velkaantumisriskiä voitaisiin vähentää myös säätämällä omaishoidon tuki etuoikeutetuksi tuloksi haettaessa muita sosiaalitukia. Tällöin omaishoidon tuen hoitopalkkiota ei otettaisi tulona huomioon esimerkiksi toimeentulotukea myönnettäessä. Lisäksi omaishoidon tuen tulisi olla etuoikeutettu tulo, jota ei lasketa tuloksi, kun määritellään asiakasmaksun perusteena olevat tulot sopimusomaishoitajille ja perhekohtaisesti.

Kotiin annettavien tukipalvelujen asiakasmaksujen tulisi määräytyä hoidettavan nettotulojen mukaan, ei bruttotulojen. Nykyisessä järjestelmässä ongelmia aiheuttaa myös kohtuuttoman korkea viivästyskorko julkisissa maksuissa ja pitkät käsittelyajat esimerkiksi haettaessa verohuojennusta.

Yksi maksukatto kaikille asiakasmaksuille

Liitto toteaa lausunnossaan, että maksukattoon liittyvää lainsäädäntöä tulee muuttaa niin, että maksukaton ylittymisen jälkeen ei saisi periä enää mitään asiakasmaksua. Maksukattoja olisi syytä myös yhdistää.

Lääkekulujen ja Kelan korvaamien matkojen maksukattojen yhdistäminen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin olisi olennaista, koska pitkäaikaissairaat ja vammaiset käyttävät usein sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi paljon lääkkeitä ja maksurasitusta kohdistuu näissä tilanteissa pienituloisille.

Maksukattoon tulisi sisällyttää myös omaishoidon sopimuksen mukaisen vapaan järjestelyiden aiheuttamat maksut, jotta omaishoitajien vapaiden käytön esteeksi ei nousisi monien omaishoitajien kalliina pitämät asiakasmaksut. Maksukattojen seuranta pitäisi myös paremmin automatisoida ja päästä eroon asiakkaan omasta vastuusta seurata maksukaton täyttymistä.

Lausunto kokonaisuudessaan