Päihteet omaishoitoperheissä

Uupumus, stressi ja elämänmuutokset voivat lisätä päihteiden käyttöä. Päihteistä saatetaan etsiä apua rentoutumiseen tai helpotusta unettomuuteen. Päihteiden avulla voidaan yrittää päästä hetkeksi irti arjesta. Vaikka omaishoidon ja päihteiden käytön yhteydestä ei ole tarkkaa tietoa, omaishoidossa voi esiintyä samoja kuormitustekijöitä, jotka lisäävät päihteiden käytön riskiä. Omaishoito tuo elämään erilaisia muutoksia. Omaishoitajan ja hoidettavan läheisen elämä saattaa kaventua. Omaishoitajan sosiaaliset suhteet ja omat harrastukset saattavat jäädä omaishoidon sitovuuden takia. Elämänmuutoksen huomioiminen, kuormituksen ennaltaehkäisy ja terveellisten selviytymiskeinojen etsiminen ovat hyviä ennaltaehkäiseviä toimia.

Olohuone, jossa henkilö istuu nojatuolissa viinilasi kädessä. Viinipullo nojatuolin alla ja ikkunalaudalla. Ovensuussa seisoo henkilö kepin kanssa. Teksti omaishoito + päihteet = ?. Omaishoitoperheessä päihteitä saattavat käyttää omaishoitaja, hoidettava läheinen tai molemmat. Päihteiden käyttöä voi olla myös jollakin muulla lähipiirissä, ja tämä voi tuoda haasteen omaishoitoperheen arkeen. Päihteet ovat voineet kuulua elämään jo ennen omaishoidon alkua tai päihteiden käyttö voi alkaa tai lisääntyä omaishoidon aikana. Toisaalta omaishoito voi myös vähentää päihteiden käyttöä ja olla mahdollisuus raitistua. Päihteenä voidaan käyttää alkoholia, lääkkeitä tai huumeita tai edellä mainittujen yhdistelmiä. Päihteiden käyttöön liittyy usein salailua ja häpeää.

 

 

Alkoholi omaishoitoperheissä

Kaikki alkoholin käyttö omaishoitoperheessä ei ole välttämättä pahasta. Alkoholi satunnaisesti esimerkiksi ruoka- tai seurustelujuomana voi kuulua perheen elämään. Omaishoitotilanteessa alkoholin käyttöä on kuitenkin hyvä tarkastella, sillä kohtuutta runsaampi alkoholin käyttö lisää omaishoidon haasteita. Omaishoitajan kohtuutta runsaampi alkoholin käyttö voi lisätä riskiä hoidettavan läheisen tarpeiden laiminlyömiselle, turvattomuuden tunteelle ja tapaturmille. Hoidettavan läheisen alkoholin käyttö voi lisätä omaishoidon kuormittavuutta.

 

Alkoholin kohtuukäyttö

Alkoholin käyttötapoja ovat kokeileva käyttö, kohtuukäyttö, tapakäyttö, suurkäyttö ja riippuvuuskäyttö. Kohtuulliseksi voidaan kutsua alkoholin käyttöä, joka toistuu harvoin ja on määrältään vähäistä. Kohtuukäyttö harvoin aiheuttaa terveydellisiä, sosiaalisia tai taloudellisia vaikeuksia. Alkoholin käyttö ei kuitenkaan koskaan ole täysin riskitöntä. Alkoholi vaikuttaa yksilöllisesti ja kohtuullisen käytön rajat vaihtelevat tilanteen mukaan. Se, mikä yhdessä tilanteessa on kohtuullista, voi olla toisessa liikaa.

Omia alkoholin käyttötottumuksiaan on hyvä pysähtyä miettimään. Mihin tarpeeseen käyttää alkoholia ja miten paljon? Mitä hyötyjä ja haittoja alkoholin käytöstä on itselle ja läheisille? Alkoholin käyttöä voi mitata erilaisilla testeillä ja mittareilla. Jos asia mietityttää, voi olla hyvä ottaa käyttöön päiväkirja. Siihen merkitään, kuinka paljon käyttää alkoholia ja mihin tilanteisiin se liittyy. Kun tietää alkoholin kulutuksensa ja tunnistaa alkoholin käyttötilanteet, on helpompi tehdä valintoja ja tarvittaessa vähentää juomista.

Linkkejä Päihdelinkin julkaisemiin testeihin, jotka voivat toimia apuna alkoholin käytön tarkastelussa:

  • Audit-testin avulla voi tarkastella, onko alkoholin käyttö kohtuullista.
  • Annoslaskurilla voi laskea, kuinka monta annosta eri juomista tulee.
  • Promillelaskurilla voi laskea arvion alkoholin määrästä veressä.

Ehyt ry on kehittänyt älypuhelimeen ladattavan, maksuttoman OttoMitta-sovelluksen, jonka avulla voi kätevästi seurata omaa alkoholin kulutusta.

Lue lisää:

 

Alkoholista ongelma 

Rajaa kohtuullisen ja haitallisen alkoholin käytön välille on vaikea asettaa. Harmittomaksi ajateltu alkoholin käyttö voi lisääntyä pikkuhiljaa ja huomaamatta. Alkoholia on alettu käyttää esimerkiksi helpotukseksi arjen rankkuuteen, unettomuuteen tai ahdistukseen, ja siitä on huomaamatta tullut haitallinen tapa, jonka seuraukset ovat ikäviä. Jos alkoholista tulee keskeinen osa arkea ja se alkaa määritellä elämää, on sillä liian suuri rooli.

Lähiympäristö reagoi usein liialliseen alkoholin käyttöön ennen kuin alkoholin käyttäjä itse ymmärtää tilanteensa. Ongelman myöntäminen on usein vaikeaa.

Alkoholin käytölle on määritelty riskirajoja, joihin omia käyttömääriä voi verrata. Riskiraja kertoo juomamäärän, jonka ylittyessä on todennäköisesti suurentunut riski terveyden ja hyvinvoinnin vaarantumiseen. Kohtalaisen riskin raja terveille työikäisille miehille on 14 annosta viikossa ja naisille 7 annosta viikossa. (Alkoholiongelmaisen hoito. Käypä hoito -suositus.) Yksi annos on esimerkiksi yksi pieni pullo keskiolutta tai mietoa siideriä, 12 cl mietoa viiniä tai 4cl väkevää alkoholia.  Riskirajat ovat vain suuntaa antavia, sillä alkoholin käytöstä aiheutuvat seuraukset ovat aina yksilöllisiä!

Alkoholi aiheuttaa sietokyvyn nousua pitkään säännöllisesti käytettynä: Saman toivotun vaikutuksen saamiseksi alkoholia tarvitaan yhä suurempia määriä. Jatkuvasta ja runsaasta alkoholin käytöstä voi seurata alkoholiriippuvuus, jota on vaikea itse hallita. Alkoholiriippuvuus on sairaus, ei henkilön huono luonteenpiirre. Se saa ihmisen käyttäytymään ikävällä tavalla, mistä voi seurata esimerkiksi riitoja.

Riippuvuuksiin on saatavilla apua ja hoitoa, mutta motivaation herättäminen ja hoitoon hakeutuminen ovat ensimmäinen ja usein suurin haaste. Päihteistä luopuminen on yksilöllinen prosessi. Päihdeongelma ei poistu ihmisen raitistuttua, vaan hoitoa ja tukea tarvitaan raitistumisen jälkeenkin.

 

Alkoholi ja ikääntyminen

Ikääntymiseen liittyy monia elämänmuutoksia. Eläkkeelle jääminen, läheisten menetykset, yksinäisyys, sairaudet ja toimintakyvyn heikentyminen voivat olla riskejä alkoholin käytön lisääntymiselle.

Ikääntymisen myötä ihmisen keho muuttuu, eikä se enää siedä samalla tavalla alkoholia kuin aiemmin. Ikääntyessä aineenvaihdunta hidastuu, kehon nestepitoisuus pienenee ja rasvan määrä kasvaa, jolloin alkoholin laimeneminen kehossa vähenee. Sama alkoholimäärä vaikuttaa ikääntyneen kehossa vahvemmin ja päihtymystila on voimakkaampi. Lisäksi lihasvoima ja tasapaino heikkenevät, mikä lisää kaatumis- ja onnettomuusriskejä. Alkoholi aiheuttaa monia sairauksia tai voi pahentaa niiden oireita. Esimerkiksi masennus ja unettomuus lisääntyvät, ja riski muistisairauksille kasvaa.

Ikääntyessä tulee olla yhä tarkempi alkoholin käytön kanssa. Alkoholin käytön riskirajat yli 65-vuotiaille ovat: enintään kaksi annosta kerralla ja enintään seitsemän annosta viikossa. Myös mahdolliset sairaudet ja lääkitykset voivat vaikuttaa alkoholin aiheuttamiin seurauksiin.

Lue lisää:

 

Lapsen omaishoito ja päihteet

Päihtynyt vanhempi on lapsen silmin erilainen. Vanhemman olemus saattaa muuttua hiljaisesta ja rauhallisesta äänekkääksi tai päinvastoin. Lapsi haistaa alkoholin tuoksun ja huomaa muuttuneen käytöksen, mutta ei ymmärrä muutosta. Se voi tuntua lapsesta ikävältä, pelottavalta, ahdistavalta tai huolestuttavalta.

Päihtymys vaikuttaa kykyyn huomioida lapsi ja lapsen tarpeet, ja silloin vanhemman on vaikea olla aidosti läsnä. Päihteiden käyttö voi vaikuttaa perheen tunneilmapiiriin ja luoda jännitteitä, mikä voi vaikeuttaa lapsen kehitystä. Lapsi tarvitsee turvallisen ja kasvua tukevan elinpiirin. Erityislapsella on erityiset tarpeet, joihin vastaaminen voi vaarantua vanhempien päihteiden käytön vuoksi. Myös riskit onnettomuuksille kasvavat.

Lue lisää:

Lääkkeet ja huumausaineet

Lääkkeet

Omaishoitajalla ja hoidettavalla läheisellä voi olla sairauksia, joita hoidetaan erilaisilla lääkkeillä. Lääkkeet ovat hyviä ja tarkoituksenmukaisia oikein käytettynä, mutta usein niillä on myös sivuvaikutuksia ja yhteisvaikutuksia toisten lääkkeiden tai alkoholin kanssa.

Jotkut lääkkeet saattavat vaikuttaa keskushermostoon siten, että lääkkeet voivat päihdyttää tai väsyttää. Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta sekä synnyttää tarpeen kasvattaa annosta. Sietokyvyn kasvu aiheuttaa sen, että aiemmin käytetty annos ei anna enää käyttäjälleen toivottua vaikutusta ja tarve annoksen suurentamiselle syntyy nopeasti. Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet on merkitty punaisella kolmiolla lääkepakkaukseen. Omaishoitoperheissä voi olla tilanteita, joissa lääkärin määräämistä lääkkeistä löytyy helpotusta ahdistavaan tilanteeseen tai apua unettomuuteen. Lääkkeiden käyttö voi muuttua lääkärin ohjeistusta runsaammaksi tai käytetään jonkun toisen reseptilääkkeitä.

Lääkkeiden käytössä on aina noudatettava lääkehoidosta vastaavan ammattilaisen ohjetta. Toisen ihmisen reseptilääkkeitä ei saa käyttää, vaikka omat oireet vaikuttaisivat samalta kuin toisen henkilön oireet. Jos lääkkeiden käyttöön liittyvät asiat mietityttävät, on syytä keskustella lääkärin, hoitajan tai apteekkihenkilökunnan kanssa. Terveydenhuollon ammattilaisilla ja apteekin henkilökunnalla on vastuu lääkehoidosta. Heillä on myös tietämys lääkkeiden sopivuudesta ja mahdollisista yhteisvaikutuksista.

 

Lääkkeet ja alkoholi

Lääkkeiden yhteensopivuus alkoholin kanssa on syytä aina tarkistaa apteekista tai hoitohenkilökunnalta. Kaikkiin lääkeaineisiin alkoholin käyttö ei vaikuta, mutta joidenkin lääkkeiden kassa alkoholia ei pidä käyttää ollenkaan ja joidenkin kanssa sitä voi käyttää varoen.

Alkoholi voimistaa tai heikentää joidenkin lääkkeiden vaikutusta. Alkoholi voi vaikuttaa niin, ettei lääke pääse vaikuttamaan toivotulla tavalla, ja tämä aiheuttaa perussairauden pahenemista. Alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla yllättäviä ja jopa hengenvaarallisia. Yhteiskäytöstä seuraavia fyysisiä oireita ovat mm. ihon punoitus, sydämen tykytys, pahoinvointi, päänsärky, tokkuraisuus ja pahimmassa tapauksessa kuolema. Alkoholia käytettäessä tarpeellinen lääkehoito voi myös unohtua tai lääkettä voi ottaa enemmän kuin pitäisi.

Alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttöä päihtymistarkoituksessa kutsutaan sekakäytöksi, joka voi olla tarkoituksellista tai tahatonta.

Jos lääkkeiden käyttö mietityttää, on siitä hyvä puhua terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Jos tilanne on akuutti ja on myrkytyksen riski, on syytä olla kiireellisesti yhteydessä päivystykseen, hätäkeskukseen tai myrkytystietokeskukseen.

  • Hätänumero: 112
  • Myrkytystietokeskus: 09 471977

Lue lisää:

 

Huumausaineet

Valtaosa niin sanotuista huumeista, joita Suomessa käytetään, on apteekista ostettavia lääkeaineita. Käyttötavat ja määrät usein eroavat lääkärin määräämästä annostusohjeesta ja pakkausselosteesta. Päihtymystarkoituksessa käytettyjä tyypillisimpiä lääkeaineita ovat keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet, kuten kipulääkkeet, opioidit ja rauhoittavat lääkkeet. Lisäksi myös keskushermostoa stimuloivia lääkkeitä käytetään väärin.

Huumausaineiksi luokiteltavia aineita on paljon, ja ne vaihtelevat ja monimuotoistuvat. Huumausaineet ovat Suomessa laittomia. Suomessa yleisin huumausaine on kannabis, jota käytetään myös lääkeaineissa hankalan kivun hoidossa. Amfetamiini sekä metamfetamiini ja sen johdannaiset ovat myös yleisesti käytettyjä huumausaineita. Huumausaineiden käyttö on tyypillisesti useiden lääkkeiden ja huumausaineiden sekakäyttöä. Sekakäyttöön voi liittyä myös alkoholin käyttöä. Päihteiden käyttö aiheuttaa riippuvuutta, joka synnyttää voimakkaan tarpeen päihteiden käytölle.

Päihdyttävät aineet ovat kalliita ja muuttavat persoonaa, ja siten voi syntyä riski taloudelliselle hyväksikäytölle sekä väkivallalle.

Lue lisää:

 

Huoli päihteiden käytöstä - Mistä apua?

Kun oma päihteiden käyttö huolestuttaa

Kun huoli päihteiden käytöstä on herännyt, niin todennäköisesti syytä huoleen on. Huoli on viesti siitä, että tilannetta on hyvä arvioida ja pyytää apua.

Päihdeongelma on luonteeltaan itsensä kieltävä. Hyvin usein päihteiden käyttäjän on vaikea itse ratkaista, onko päihteiden käyttö ongelma vai ei. Hän saattaa ajatella päihteiden käytön olevan hallinnassa. Tähän liittyy monesti tunne siitä, että muut ihmiset sekaantuvat hyvin henkilökohtaiseen asiaan puuttuessaan tai rajoittaessaan päihteiden käyttöä.

Päihteiden käyttöä leimaa usein häpeä, syyllisyys ja alemmuudentunne. Hoivasuhteessa siihen liittyy myös pelkoa omaishoitajuuden menettämisestä ja läheisen hoidon luovuttamisesta muille. Omaishoitajuuteen liitetään toisinaan mielikuva jalosta ihmisestä, jolla ei ole negatiiviseksi miellettyjä tunteita tai toimintamalleja. Nämä asiat johtavat helposti päihteiden käytön salailuun.

Puhuminen on kuitenkin usein tie helpompaan arkeen. Yksin ei tarvitse asioita pohtia, vaan yhdessä ammattilaisen kanssa voi miettiä, miten voi helpottaa arkea ja mitä vaihtoehtoja löytyy alkoholin tilalle. Avun hakeminen on merkittävää sekä oman että hoidettavan läheisen hyvinvoinnin vuoksi.

Apua voit saada ottamalla yhteyttä terveysasemalle, työterveyshuoltoon tai A-klinikalle tai päihdeklinikalle. Tukea tarjoavat myös yksityiset sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajat, vertaisryhmät sekä järjestöt ja seurakunnat. Oman asuinalueesi palveluista on tietoa internetissä tai niistä voi kysyä päihdeneuvontapuhelimesta. Myös esimerkiksi kotihoidon, omaishoidon tuen tai muut perheen tilanteesta vastaavat ammattilaiset ovat apunasi tarvittavan tuen etsimisessä.

Avun hakeminen ja vastaanottaminen on rohkeutta.

Auttavia puhelimia ja verkkoneuvontaa:

  • Päihdeneuvontapuhelin 0800 900 45. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset antavat päihdeneuvontaa päihteitä käyttäville, heidän läheisilleen sekä ammattilaisille. Anonyymi ja maksuton palvelu, joka päivystää 24/7. Neuvontaa toteuttaa EHYT ry.
  • AA:n (Nimettömät Alkoholistit) auttava puhelin 09 750 200 palvelee klo 9-21.
  • Irti Huumeista ry tarjoaa Irti Huumeista -puhelimessa 0800 980 66 (ma-pe klo 9-15 ja ma-to klo 18-21) tietoa, apua ja palveluohjausta, jos ihminen tai hänen läheisensä käyttää huumeita tai on toipumassa huumeiden käytöstä.
  • Päihdelinkin neuvontapalvelu Verkkoneuvontaa nimettömästi ja luottamuksella päihteistä ja riippuvuuksista. Kysyä voi omasta tai läheisen tilanteesta. Palvelun tuottaa A-klinikkasäätiö.

Lue lisää:

 

Kun läheisen päihteiden käyttö huolestuttaa

Päihdeongelma ei ole vain päihteiden käyttäjän itsensä ongelma, vaan asia koskettaa aina myös omaisia ja muita läheisiä ihmisiä. Mitä läheisempi päihteitä käyttävä henkilö on, sitä vaikeampaa voi olla tunnistaa ja tunnustaa ongelma. Sitä tuntuvammat ovat myös vaikutukset omaisen arkeen.

Omaishoitotilanteessa hoidettavan läheisen päihdeongelma voi olla omaishoidon tarpeen pääasiallisena syynä tai muiden sairauksien tai vammaisuuden lisänä. Päihteiden käyttö lisää usein läheisen avun, hoivan ja ohjauksen tarvetta. Omaishoitaja saattaa joutua kamppailemaan oman jaksamisensa rajoissa ja turvallisuutensa puolesta.

Omaishoitajan on tärkeä tunnistaa omat rajansa päihteitä käyttävän läheisen suhteen ja pitää niistä kiinni. Toisinaan rajojen asettaminen voi aiheuttaa syyllisyyttä tai pelkoa. Ristiriita päihteiden tuomien haasteiden ja hoivavastuun välillä voi olla hankala. Rajojen asettaminen on kuitenkin tärkeää omaishoitajan oman hyvinvoinnin kannalta, ja siitä on lopulta hyötyä kaikille osapuolille. Keskustelu ammattilaisen kanssa voi auttaa asettamaan rajoja sekä tarkastelemaan itselle tai hoidettavalle läheiselle haitallisia toimintamalleja. Joskus paras keino voi olla muuttaa omaa käyttäytymistään ja suhdettaan päihteiden käyttäjään.

Omaishoitaja voi kokea syyllisyyttä ja häpeää läheisen päihteiden käytöstä. On hyvä muistaa, että jokainen on itse vastuussa omasta käyttäytymisestään. Päihdeongelmaan on  saatavilla apua ja hoitoa (ks. yllä). Omaishoitaja voi toimia läheisensä tukena, ohjata avun piiriin ja kannustaa muutokseen. Toista ei kuitenkaan voi raitistaa, eikä omaishoitaja ole vastuussa läheisensä valinnoista ja päätöksistä.

Omaishoitajan on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Tavallisen elämän, harrastusten ja sosiaalisten suhteiden jatkaminen auttaa omaishoitajaa voimaantumaan sekä ottamaan etäisyyttä päihdeongelmaan. Aina ei pääse irtautumaan kotoa ja arjesta, mutta on hyvä miettiä pieniä keinoja, joilla voi lisätä omaa hyvinvointiaan.

Omaishoitaja voi saada apua ja tukea itselleen esimerkiksi Al-anon vertaisryhmistä; mielenterveys, päihde- tai omaistyötä tekevistä järjestöistä sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta. Omaishoitajalle on tarjolla apua omaan tilanteeseensa myös päihdehoitoa tarjoavissa yksiköissä, kuten A-klinikalla tai päihdeklinikalla. Avun hakemiseen itselleen ei tarvita päihteitä käyttävän läheisen tai kenenkään muunkaan lupaa.

Auttavia puhelimia ja verkkoneuvontaa:

  • Päihdeneuvontapuhelin 0800 900 45. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset antavat päihdeneuvontaa päihteitä käyttäville, heidän läheisilleen sekä ammattilaisille. Anonyymi ja maksuton palvelu, joka päivystää 24/7. Neuvontaa toteuttaa EHYT ry.
  • Irti Huumeista ry tarjoaa Irti Huumeista -puhelimessa 0800 980 66 (ma-pe klo 9-15 ja ma-to klo 18-21) tietoa, apua ja palveluohjausta, jos ihminen tai hänen läheisensä käyttää huumeita tai on toipumassa huumeiden käytöstä.
  • Päihdelinkin neuvontapalvelu Verkkoneuvontaa nimettömästi ja luottamuksella päihteistä ja riippuvuuksista. Kysyä voi omasta tai läheisen tilanteesta. Palvelun tuottaa A-klinikkasäätiö.

Ryhmämuotoista vertaistukea:

Läheisen juomista käsittelevä testi:

  • Läheisen alkoholinkäyttö -testi herättelee miettimään, aiheutuuko läheisen juomisesta vastaajalle haittoja ja olisiko vastaaja itse avun tarpeessa. Testi on kehitetty A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnassa.

Lue lisää:

 

Omaishoitajien tarinat

Nuorallatanssijan tarina

Olen 38-vuotias äiti, omaishoitaja ja päihdekuntoutuja. Olen ollut raittiina kohta kolme vuotta ja tasapainoilen oman tulevaisuuden ja omaishoitajuuden kanssa.

Vedin ekat kännit 12–13 -vuotiaana ja siitä alkoi nousujohtoinen päihteidenkäyttöni. 18-kesäisenä olin jo täysin alkoholisoitunut ja mukaan tuli satunnaisesti muiden mömmöjen käyttö. Siinä kerkesi vuosien saatossa tapahtua kaikenlaista, kunnes 28-vuotiaana tulin raskaaksi ja päihteidenkäyttö loppui sillä erää noin kolmeksi vuodeksi. Silloin vahva motiivi oli se, että olin vastuussa toisesta ihmisestä.

Poika tuli kahden ja puolen vuoden ikään, jolloin huomio kiinnittyi hitaaseen kehitykseen ja puhumattomuuteen ikätasoisiin nähden. Alkoi monen vuoden paikasta toiseen pyörittely, kunnes diagnosoitiin vaikea-asteinen puheentuoton erityisvaikeus sekä hieno- ja karkeamotoriikan, aistisäätelyn sekä toiminnanohjauksen pulmat.

Pojan ollessa vielä pieni aloin juomaan iltaisin ja viikonloppuisin pari bisseä tai viinapaukkua. Uskottelin, ettei siitä mitään haittaa olisi ja tilanne pysyy hallinnassa. Sitten kaikki revähti käsiin ja touhu meni entistä pahemmaksi.

Neljän vuoden ajan lähdin pois kotoa 2–3 viikon jaksoiksi ja jätin lapseni isänsä ja mumminsa hoiviin. Juomaputken jälkeen fyysinen toipuminen deliriumkohtauksineen vei tietysti aikansa. Sen jälkeen olin oikein supersuorittajaäiti 3–4 viikkoa kerrallaan, kunnes keksin taas jonkin syyn, miksi lähteä juomaan.

Näin se jatkui, kunnes pojan 7-vuotissyntymäpäivänä heräsin ”kaverin” sohvalta ja tajusin, että ensimmäistä kertaa pojan elämässä en ole synttäriaamuna kotona. Soitin toivottaakseni hyvää syntymäpäivää. Se pettymys ja luottamuksen puute puhelun toisessa päässä naksautti jotain! Sinä aamuna päätin, että joko tämä loppuu tai menetän kaiken mitä minulla ihme kyllä oli vielä jäljellä. Siitä alkoi pitkä ja hidas toipuminen, mikä jatkuu vieläkin.

Katkolle en suostunut lähtemään, mutta tukihenkilöni sai minulle avokuntoutuspaikan, kun olin pahimmasta toipunut. Siitä se sitten lähti pikkuhiljaa kompastellen etenemään. Ensimmäinen tavoitteeni oli saada poikani luottamus takaisin. Mitä kauemmin olin ollut raittiina, sen enemmän tajusin, kuinka paljon poikani tarvitsee apua ja tukea jokapäiväisissä arkisissa asioissa. Nyt olen ollut lapseni omaishoitaja (kunnan hyväksymä) lähes vuoden.

Tuntemukseni ja kokemukseni sosiaalityöntekijöistä, päihdetyöntekijöistä ja yleisesti virkailijoista (kuten Kela) ei ole positiivinen. Heillä, kuten niin monilla muillakin, tuntuu olevan putkinäkö omaishoitajista. Tulee tunne, että kun olet omaishoitaja, et voi olla mitään muuta.

Useimmiten olen katsonut parhaaksi jättää kertomatta, että olen päihdekuntoutuja. Leimaamisen ja reaktioiden takia en uskalla mainita asiasta. Edes omaishoidon työntekijämme ei tiedä asiasta. Elän tällä hetkellä jonkinlaista kaksoisroolia: pojan ollessa koulussa yritän etsiä tulevaisuudelleni suuntaa ja hoitaa jollain lailla itseäni. Rooli vaihtuu äidiksi ja hoitajaksi, kun poika tulee koulusta ja muut päivittäiset rutiinit jatkuvat.

Tällaisista ja monista muistakin omaishoitajuuteen liittyvistä asioista pitäisi uskaltaa puhua avoimemmin. Pitäisi yrittää kannustaa ja ymmärtää, eikä olettaa, että meillä ei ole muuta elämää. Moni meistä käy töissä, kouluttautuu tai tekee jotain muuta itselle sopivaa. Tällä hetkellä minä kuntoudun ja etsin suuntaa mihin pyrkiä. Päihteidenkäytön suhteen kynnys puhumisessa, ylipäänsä asian esille nostamisessa ja avun hakemisessa on korkea. Tähän pitää saada muutos ja madaltaa kynnystä, että apua, kuuntelijaa ja tukea uskaltaa hakea pelkäämättä leimautumista.Nuoralla astelevat jalat.

Olen onnellinen ja kiitollinen tästä raittiista ajasta. Elämä on kuin nuorallatanssimista. Tasapainottelua omaishoitajuuden, raittiina pysymisen, tulevaisuuden ja kaiken siihen liittyvän kanssa. Jostain sitä voimaa kuitenkin aina ammentaa ja jaksaa mennä vähän kerrallaan eteenpäin.

Nuorallatanssija

 

Viinistä tuli tottumus

Isäni työskenteli merillä. Siellä alkoholi kuului hänen elämäänsä. Isän maihin jääminen muutti sekä hänen että koko perheen elämää. Alkoholin käyttö siirtyi kotiin, ja sitä tarjottiin aina, kun kävi vieraita. Isän varhainen poismeno oli kova isku äidille. Äiti jäi yksin ja jollain tavoin tuuliajolle. Minusta tuli vapaaehtoinen viinien hankkija, ja toki myös minun sallittiin nauttia muutakin kuin kansalaisluottamusta. Itkimme suruja ja huolia äidin kanssa jakaessamme yhteisen viinipullon.

Sittemmin minusta tuli iäkkään äidin omaishoitaja. Tästä luottamuksen osoituksesta olen vieläkin kiitollinen. Hoidin äitiä kuusi vuotta voimieni mukaan. Kotipalvelu kävi säännöllisesti, jolloin saatoin pujahtaa paikalliseen pubiin tunniksi. Viiniin ehti tulla tottumus. Kukaan ei huomauttanut alkoholin käytöstäni. Vasta äidin jouduttua sairaalaan päätin, etten mene tervehtimään häntä ”pöpperössä”.

Äiti loppujen lopuksi oli se henkilö, jonka ansiosta minulla väheni kiusaus päihdenautintoihin. Pystyin sairaalassa osallistumaan hänen hoitoonsa pienissä tehtävissä, kuten asennon korjaamisessa ja syöttämisessä. Tämä vahvisti itsetuntoa!

Muki ja vihko pöydällä.
Selvän päivän kruunaa teetuokio.

Äidin kuoltua alkoholin merkitys väheni, ja uusi elämä on tuonut paljon tekemistä. Kirjoittaminen ja käsityöt ovat auttaneet minua pysymään raittiina. Kokonaan alkoholista on kuitenkin hankala luopua. Olen joutunut karsimaan menojani ja tinkimään houkutuksista, onneksi en kuitenkaan ystävien kustannuksella. He ovat olleet uskollisia huolimatta elämänmuutoksestani.

”Kakheti”

 

Juoppo. Puliukko. Spurgu. Isä. Ihminen.

Isäni on alkoholisti. On aina ollut. Isän parisuhteet eivät ole kestäneet. Isä ei myöskään ole hoitanut taloudellisia asioitaan.

Huolimatta liasta, huonosta hygieniasta ja alkoholismista, kyseessä on myös ihminen. Isäni, jonka kanssa olen kokenut tärkeitä hetkiä lapsuudessani. Isäni on hieno ajattelija.

Etäomaishoitaja ja muistisairaan läheinen minusta tuli vuonna 2005. ”Olen sairaalassa. Minulle tehtiin aivoleikkaus”, isä soitti silloin. Tapauksen jälkeen isä ei ole enää muistanut pankkikortin tunnuslukua, eikä osannut järjestää itselleen ruokaa. Isällä todettiin myös epilepsia. Muutamia mainitakseni.

Vaikeinta on ollut inhimillisen, ihmisarvoisen elämän, määritteleminen. Toisinaan tuntuu siltä, että kukaan ei halua hoitaa puliukkoa. Ihan kuin isän ihmisarvo olisi vähäisempi. Hänhän on itse aiheuttanut tilanteensa. Olen yrittänyt pitää isän puolia.

Nahkaiset pussukat.
Isä on yrittänyt raitistua useamman kerran elämänsä aikaan. Nämä nahkatyöt hän teki minulle ja äidilleni katkolla 80-luvulla.

Hoidan isän asioita yksin. Tukea yksittäisten tilanteiden ratkaisemiseen olen saanut, kun olen sitä pyytänyt. Kerran, kun isän tilanne oli ajautunut jälleen kriisiin, päädyin Al-Anon -tapaamiseen. Silloin ymmärsin, että minäkin tarvitsen apua.

Nyt olen hyväksynyt isäni tavan elää. Mikäs minä olen määrittelemään muiden elämäntapoja. Lisäksi olen laittanut asiat tärkeysjärjestykseen: Minulla on oma perhe ja se hoidetaan ensi sijassa. Aikoihin en ole yrittänyt isää pelastaa tai raitistaa. Se on mahdoton tehtävä. Pääasia on, että hänen elämänsä on inhimillistä. Hän on kuitenkin minun isäni.

Alkoholistin tytär, 35 v.

 

Päihdeongelmainen hoidettavana

Päivät päihdeongelmaisen kanssa ovat ajoittain raskaita. Arkea leimaa arvaamattomuus ja ennakoimattomuus – ei pysty suunnittelemaan mitään varmaksi.

Olen 65-vuotias eläkkeellä oleva nainen ja elänyt 23 vuotta avoliitossa päihdeongelmaisen, saman ikäisen miehen kanssa. Olen myös itse käyttänyt päihteitä.

Keväällä 2011 äitienpäivän aikoihin menimme yhdessä katkaisuhoitoon. Olin jo pitkään miettinyt sitä. Halusin, ettei poikani joutuisi enää kärsimään päihteiden käytöstäni. Nyt olen ollut 7,5 vuotta raittiina.

Avomieheni on jatkanut juomista. Lauantaisin hän ottaa alkoholia suuremman määrän ja usein viikollakin muutamana päivänä. Hän on juonut 15-vuotiaasta alkaen, eli nyt jo 50 vuotta.

Tästä ajasta mies on ollut vajaat 10 vuotta pyörätuolissa ja sitä ennen käveli pari vuotta kepin kanssa. Syinä ovat työperäinen selkärangan rappeuma ja toissijaisesti alkon käytön aiheuttama ataksia, eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaation häiriö. Nykyisin uutena oireena on tullut käsien vapina.

Minä hoidan kaiken ruoka- ym. huollon sekä autan häntä peseytymisessä ja siirtymisissä. Selvin päin olleessaan hän tarvitsee vähemmän apua, mutta humalassa riski kaatua tai pudota pyörätuolista on suuri. Viime aikoina kaatumisia on ollut muutaman kerran kuussa. Turvaksi arkeen on hommattu turvapuhelinranneke, ja näin saadaan tarvittaessa nostoapua.

Sukulaissuhteet ja monet vanhat ystävyyssuhteet ovat katkenneet. Liikuntavamman lisäksi alkoholinkäyttö eristää meitä muista ihmisistä. Pahinta on henkinen yksinäisyys.

Kissa tuolilla.
Reiska-kissa tuo iloa elämään.

Elämä on hetkessä, päivä kerrallaan, elämistä. Sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja tarvitaan. Välillä huumoriakin! Omalle jaksamiselle saan voimaa luonnossa kävelystä, lukemisesta ja vesijumpasta – mahdollisuuksien mukaan. Käyn kodin ulkopuolella voimia keräämässä Al-Anonissa ja AA:ssa. Ilman 12 askeleen ohjelmaa en olisi selvinnyt henkisesti tasapainoisena.

Eira Tellervo

Kirjoitus on julkaistu syksyllä 2018 pidempänä versiona Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n Tarinanomaiset-blogissa.

 

Tuulan tarina

Videolla Tuula kertoo oman tarinansa alkoholismia sairastaneen puolisonsa omaishoitajana. Hän kuvaa omaishoidon arkea, tilanteen herättämiä tunteita ja yksin jäämistään. Muita samankaltaisessa tilanteessa olevia omaishoitajia hän rohkaisee avoimuuteen ja avun hakemiseen.

Työvälineitä ammattilaisille

Alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä ja niiden vaikutuksista hyvinvointiin on hyvä keskustella ihan kaikkien omaishoitoperheiden kanssa. Päihteiden käyttöä voi tarkastella ja siitä voi keskustella ilman, että on päihdeongelmaa.

Kohtuutta runsaampi päihteiden käyttö lisää haasteita omaishoitotilanteessa. Päihteiden käyttö ei yleensä näy päälle päin, ja sitä voi olla millaisessa elämäntilanteessa tahansa. Siksi on tärkeää kysyä ja nostaa aihe puheeksi.

Omaishoitajaliiton Kuppi nurin -hankkeessa (2017–2021) on tehty materiaalia päihdekysymysten käsittelyyn omaishoitajien kanssa.

Painettuja oppaita voi tilata posti- ja käsittelykulujen hinnalla toimisto@omaishoitajat.fi tai puh. 020 7806 500.

Tutustu materiaaleihin ja ota rohkeasti käyttöön!

Lue lisää:

Päivitetty 22.12.2021