Päättäjille

Suomessa arvioidaan olevan noin 700 000 henkilöä, jotka huolehtivat päivätyönsä ohessa läheisestään esimerkiksi sairauden tai vammaisuuden vuoksi.* Väestön ikääntyessä ja työurien pidentyessä työn ja läheisen hoivan yhdistäminen yleistyy entisestään. Monet työssäkäyvät läheistään hoitavat joutuvat luopumaan ansiotyöstä osittain tai kokonaan, koska työelämän joustot eivät toimi tai kun tarjotuista palveluista ei saa riittävästi tukea.  

Läheishoivan ja ansiotyön yhteensovittamisen kokonaisuutta on ajateltava uudelleen. Tarvitsemme sekä paikallisia että valtakunnallisia päätöksiä, jotka mahdollistavat työn ja läheisen hoidon parempaa yhdistämistä. Omaishoidon kehittäminen ja resursoiminen tulee olla keskeinen osa hoiva- ja palvelujärjestelmää maakunnissa ja valtakunnallisesti.   

Kiitos, että olet päättäjänä mukana edistämässä omaishoitoystävällistä yhteiskuntaa. 

*) Kauppinen, T. ym. 2013. Työ ja terveys Suomessa 2012. Seurantatietoa työoloista ja työhyvinvoinnista. Työterveyslaitos.

Alla olevien otsikkojen kautta löydät päätöksenteon tueksi tarvittavaa tietoa.

Valtakunnallisia päätöksiä

Työssäkäyvillä omaishoitajilla on oltava aito mahdollisuus valita roolinsa ja saada läheisensä hoitoon tarvittava tuki. Ansiotyön ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tarvitaan tukea kaikissa työuran vaiheissa, ruuhkavuodet eivät useinkaan pääty pikkulapsivaiheeseen. Palvelu- ja tukijärjestelmä tulee uudistaa vastaamaan perheiden ja työelämän tarpeita. 

Valveutuneet työnantajat ottavat huomioon työntekijöidensä elämäntilanteet ja kehittävät uusia tapoja tukea ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista. Omaishoitajat tarvitsevat läheisensä hoidosta johtuvien poissalolojen aiheuttamien ansionmenetysten kompensoimista. Lähes kaksi kolmesta työnantajasta kannatti Kela-korvausta läheisen hoivan aiheuttamien poissaolojen ansionmenetyksiin  Taloustutkimuksen 2021 tekemän kyselyn mukaan

Nyt tarvitaan:  

  • Kansallinen omaishoidon strategia, joka ottaa huomioon myös työikäisten omaishoitajien tarpeet.  

Omaishoito on miljardiluokan kysymys. Pelkästään ikääntyneiden sopimusomaishoidolla hoidettavien vaihtoehtoisen hoidon ja palveluiden kustannuksiksi on laskettu 3,1 miljardia euroa vuodessa.  Kansallinen omaishoidon strategia 2014-2020 tulee päivittää. 

  • Lainsäädäntöuudistukset, jotta ansiotyön, omaishoidon ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen saadaan toimivat käytännöt.  

Katso tästä perhevapaauudistus – muutostarpeet 8/2022 voimaan tulevaan lakiin    

Katso tästä Omaishoitajaliiton esittämät suositukset sosiaaliturvauudistukseen. 

Katso tästä omaishoitajien työttömyysturvan muutostarpeet  

Katso tästä tartuntatautilain muutostarve yli 16-vuotiaan henkilön omaishoitajan ansionmenetyksen korvaamiseksi karanteenin tai eristyksen aikana.  

  • Sopimusomaishoidon kehittäminen.  

Omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa, koska omaishoidon tuen saatavuus ja palveluiden sisältö vaihtelevat kunnittain. Sopimusomaishoitoon tarvitaan valtakunnalliset kriteerit, jotka mahdollistavat pääsyn tuen piiriin ajoissa. Omaishoitajat pitävät myös keskimääräistä tuen tasoa (440 euroa/kk) erittäin pienenä suhteessa hoitovastuuseensa. Tuen ja palvelukokonaisuuden tulee kannustaa omaishoitoon. Esteet ansiotyössä käyvän omaishoitajan pääsemiseksi omaishoidon tuen piiriin tulee purkaa. 

  • Enemmän resursseja omaishoidon kehittämiseen ja palveluiden järjestämiseen hoidettaville läheisille.  

Tarvitaan seurantaa ja arviointia omaishoidon kehittämisestä.

Alueellisia päätöksiä

Omaishoidon toimintapolitiikkaa on kehitettävä määrällisesti ja sisällöllisesti. Hyvinvointialueilla tulee olla selvä käsitys alueen omaishoidon kokonaistilanteesta ja tuen tarpeista. Hyvinvointialueen tulee osoittaa selkeät kehittämiskohteet, joilla omaishoitajien asemaa parannetaan. Ilman omaishoitoa tukevien toimintakäytänteiden uudistusta ja kehittämistä sote-rakenneuudistus ei pääse tavoitteisiinsa.  

Sopimusomaishoidon tulkitaan toisinaan edellyttävän ansiotyöstä luopumista. Tällaiset linjaukset tulee poistaa. Työssäkäyvä omaishoitaja tarvitsee tukea ja palveluita hoivaa tarvitsevalle läheiselleen, kuten kuntouttavaa päivätoimintaa tai sijaishoitoa. 

Nyt tarvitaan:  

  • Omaishoitomyönteiset linjaukset omaishoidon kehittämiseen ja palveluiden tarjoamiseen ottaen huomioon myös työssäkäyvät omaishoitajat. Asiakasosallisuutta palveluiden suunnittelussa ja päätöksenteossa tulee vahvistaa. Kts. Opas omaishoitoa tukevien palveluiden suunnitteluun 
  • Räätälöityjä palvelumalleja. Perhekohtainen omatyöntekijä, joka huomioi omaishoitajan tilanteen kokonaisvaltaisesti. Omaishoitajan vapaan järjestymisen vaihtoehtoja tulee laajentaa ja ottaa huomioon myös sopimusomaishoidon ulkopuolella olevien omaishoitajien tuen tarve.
  • Omaishoitajien, ammattilaisten ja omaishoitajayhdistysten yhteistyötä. Hyvinvointialueelle tulee perustaa erillinen omaishoidon kehittämisen toimikunta, jonka tehtävänä on edistää omaishoitomyönteisen kulttuurin kehittymistä, saattaa yhteen alueen toimijoita, edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua sekä vaikuttaa asioihin, joilla voidaan vahvistaa omaishoitoperheiden hyvinvointia. Toimikunnassa tulee olla mukana järjestöjen edustajat. Järjestöillä tulee olla selkeä rooli palveluketjuissa ja hyvinvoinnin edistämisessä, sillä auttamistoiminnan on pysyttävä lähellä avun tarvitsijaa.
  • Resursseja mahdollistamaan omaishoidettavien ja omaishoitajien arjen sujuminen.
Omaishoito lukuina

Työssäkäyvistä suomalaisista noin joka kolmas hoitaa jossain määrin läheistään esimerkiksi sairauden tai vamman tuoman toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi.  

Sopimusomaishoitajista lähes puolet on työikäisiä omaishoitajia.

 

Omaishoito lukuina

Omaishoidon tukeminen on hyvä sijoitus

Omaishoito ja sen tukeminen kannattaa nähdä keskeisenä osana hoivan kokonaisratkaisua. Sijoittamalla omaishoitoon voidaan vastata hoivan haasteisiin, jotka kumpuavat muun muassa väestön ikääntymisestä, hoitajapulasta, palveluvajeesta ja palveluiden laadun ongelmista.

Tukemalla omaishoitoa edistetään ihmisten mahdollisuutta asua omassa kodissaan. Ottamalla huomioon omaishoidon eri asiakasryhmät muun muassa työssäkäyvät omaishoitajat, valtio ja kunnat/hyvinvointialueet säästävät raskaammasta hoivasta (vrt. vaihtoehtoiskustannuksiin).  

Omaishoito on kunnalle edullista

Omaishoidon lakisääteisten vapaiden kehittäminen

Toimivat vapaajärjestelyt ovat keskeinen osa onnistunutta omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista. Lakisääteisissä vapaissa olisi hyvä olla seuraavanlaisia linjauksia: 

  • Vapaaoikeus. Lakisääteistä omaishoidon vapaata tulisi olla kaikille sopimuksen tehneille vähintään 3 vuorokautta kuukaudessa. Laki omaishoidon tuesta linjaa vapaan vähintään 2 vuorokauteen ja sitovassa tilanteessa 3 vuorokauteen kuukaudessa. Osissa kuntia, kuntayhtymiä ja maakuntia tarjotaan jo vähintään 3 vuorokautta kuukaudessa kaikille omaishoitajille. Vapaaoikeudesta tulisi tiedottaa paremmin myös omaishoitajille, joilla ei ole omaishoitosopimusta. Selvät kirjaukset hoito- ja palvelusuunnitelmaan vapaista  edistävät laadukasta vapaiden toteutumista. Vapaisiin pitäisi sisältyä myös vapaa asioiden hoitoon ja virkistysvapaa.
  • Lakisääteisten vapaiden asiakasmaksut. Osalle omaishoitoperheistä omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikaiset läheisen hoidon asiakasmaksut ovat este käyttää vapaita. Vapaan aikainen hoitomaksu on 11,60 euroa vuorokaudessa, mitä tulisi alentaa tai jättää perimättä asiakasmaksulain periaatteen mukaan, jos omaishoitoperheellä on toimeentulovaikeuksia. Asiakasmaksu määräytyy toisinaan virheellisesti: sen tulisi määräytyä vapaavuorokauden mukaan eikä hoitopäivän mukaan. 
  • Vapaiden jaksottaminen (kerätään vapaita pidemmäksi jaksoksi). Käytännön ongelmana on ollut, että palveluntuottaja ei pysty vastaamaan pidemmän tilapäishoidon järjestämiseen tai jostain muusta syystä vapaa jää pitämättä. Suositus voisi olla, että vapaita pidettäisiin tasaisesti kuukausittain. Koska tarve saada pitää vapaita on yksilöllistä omaishoitotilanteessa, eikä palvelujärjestelmä pysty aina vastaamaan tasaisesti vapaiden kysyntään, on jaksottamisessa hyvä olla joustoa asiakkaan niin toivoessa. Kunnan tulisi joustaa myös mahdollisuudessa pitää edellisen vuoden aikana pitämättä jääneitä vapaita joustavasti seuraavan kalenterivuoden puolella.
  • Toimeksiantosuhteinen sijaisomaishoitaja. Sijaishoitajan palkkiota pidetään pienenä, joka voi osaltaan vaikuttaa sen käyttöön vapaiden järjestämisessä. Tarvetta kuitenkin on erilaisiin hoitovaihtoehtoihin. Lisäksi osa kunnista on edellyttänyt sijaishoitajalta hoitoalan koulutusta tai ei ole hyväksynyt perheenjäsentä sijaishoitajaksi edes perustellusta syystä. Osa kunnista ei tiedota sijaisomaishoidosta vapaan järjestämisen vaihtoehtona. 
  • Vapaavuorokauden määrittyminen pienempiin tuntimääriin. Osa kunnista on linjannut, että vapaavuorokausi täyttyy jo 4 tunnin palvelusta.  Omaishoitoperheiden tukemisessa on tärkeää ottaa huomioon tarpeet, ja vuorokausivapaata tulisi olla mahdollista jakaa lyhyempiin kuin vuorokauden mittaisiin jaksoihin. Asiakasmaksu täyttyisi kuitenkin vasta 24 tunnista palvelua. 
  • Vapaan toteuttaminen palvelusetelillä, palvelusetelin arvo.  Palvelusetelin arvon pitäisi mahdollistaa vapaa myös erilaisissa järjestelyissä: esim. palveluntuottajien taksat voivat olla kalliimmat viikonloppuna.
  • Vapaan järjestämistavat. Vapaan aikaisen hoidon järjestämistapoja on yleensä liian vähän tarjolla. Avohuoltona järjestettävät vapaat eivät ole etusijalla. Mahdollistetaan myös tilannekohtaisia, uudenlaisia vapaan järjestämisen muotoja. Vapaan aikaisen hoidon järjestämistä voi jaotella seuraavasti: 1) kotiin tarjottavat palvelut ja 2) kodin ulkopuoliset palvelut (kts. esimerkkilistaa täältä). 
  • Vapaiden kehittämisessä on hyvä kysyä omaishoitoperheiden toiveita ja näkemyksiä hoidosta esim. seuraavista asioista:
    • Palvelun saatavuus, soveltuvuus ja oikea-aikaisuus
    • Hyvä vuorovaikutus – asiakkaan kuuleminen ja mielipiteiden kunnioittaminen
    • Palvelun jatkuvuus ja luotettavuus
    • Hoivan ja huolenpidon ammattitaitoisuus, yksilöllisyys ja tavoitteellisuus
    • Tuttu, turvallinen ja viihtyisä toimintaympäristö
    • Myönteinen ja arvostava ilmapiiri
    • Hyvä ja avoin tiedonkulku
Omaishoitajaliiton kannanotot

Omaishoitajaliitto on aktiivinen vaikuttaja. Voit tutustua liiton kannanottoihin ja lausuntoihin täältä: Omaishoitajaliiton kannanotot ja lausunnot 

Rahkeet riittämään – suuntia omaishoidon ja työelämän yhteensovittamiseen

Eduskunnan omaishoidon tukiryhmän ja Omaishoitajaliiton järjestämässä seminaarissa perjantaina 18.3.2022 pohdittiin keinoja, joilla voitaisiin parantaa työelämässä olevien omaishoitajien asemaa. Helsingin Musiikkitalolle oli saapunut kansanedustajia ja virkamiehiä, joiden tehtäviin kuuluu omaishoidon ja myös omaishoidon työelämäkysymysten yhteensovittamisen edistäminen.

Lue seminaarin keskeisimmät sanomat.

Katso seminaarin tallenne:

Faktapaperi päättäjille (pdf)

Video päättäjille omaishoidosta.

Palaa hankkeen sivulle..

 

Sivut päivitetty 25.3.2022