Tunteet kompassina ja suunnannäyttäjänä

Tunteet ohjaavat ja antavat suuntaa, voimaa ja väriä elämään. Ilman tunteita arki olisi harmaata. Tunteet auttavat myös toimimaan. Jos tunteet katoaisivat, ei mikään enää tuntuisi miltään tai liikuttaisi eteenpäin.

Läheisen ihmisen sairastumiseen ja huolenpitoon liittyy monenlaisia tunteita. Usein läheistä ihmistä kohtaan on päällimmäisenä rakkaus ja lempeys. Samaan aikaan voi kuitenkin tuntea myös esimerkiksi pelkoa, vihaa, pettymystä ja surua.

Tunteiden tehtävänä on viestiä asioista, jotka ovat tärkeitä tai vahingollisia. Konkreettisia esimerkkejä näistä viesteistä ovat esimerkiksi pelko, joka kehottaa pakenemaan uhkaavaa tilannetta. Viha puolestaan saa puolustautumaan tai puolustamaan toista. Surun tehtävänä on viestiä siitä, että on aika luopua ja ottaa vastaan lohdutusta.

Tunteet syntyvät ihmisen ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Jokaisella on oma tapa havainnoida ja arvioida tilanteita ja ihmisiä ympärillään. Omien tunteiden tunnistaminen ja niiden hyväksyminen vaatii opettelua. Kyky tunnistaa ja hyväksyä itsessään tunteita, tukee omaa hyvinvointiaan.

Tunnetaidot ovat keino säädellä omia tunteita

Tunnetaidot ovat pyrkimystä ja kykyä vaikuttaa tunnetiloihin. Tunnetaidoilla tarkoitetaan kaikkia niitä taitoja ja keinoja, joita käytetään vaikuttamaan siihen, miltä tuntuu tai miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Tunnetaitojen avulla tunteiden voimakkuutta ja ilmaisua voi säädellä. Hyvät tunnetaidot tarkoittavat kykyä tiedostaa ja ymmärtää tilanteeseen liittyviä erilaisia tunteita ja mahdollisuutta toimia omat tunteensa huomioiden. Usein jo pelkkä tietoisuus omista tilanteeseen liittyvistä tunteista ja niiden vaikutuksista ajatteluun ja toimintaan auttaa tunteen säätelyssä.  

Tunteista on tärkeää puhua. On myös tilanteita, joissa jo sekin, että ainoastaan huomioi tunteensa, on hyödyllistä. Osa tunnetaitoja on myös se, että pystyy toimimaan omien tunteidensa vastaisesti. Kun oppii tunnistamaan, miten mikin tunne meihin vaikuttaa, tunteet alkavat tuntuvat normaalimmilta ja hyväksyttävimmiltä ja niihin voi myös suhtautua rauhallisemmin.   

Tunnetaitoja voi oppia koko elämän ajan. Tunnetaitojen vahvistaminen kannattaa, koska ne ovat tärkeä voimavara.  

Tunteet heräävät sekä kehossa että mielessä

Tunnereaktiot heräävät usein sekä mielessä että kehossa. Usein juuri kehossa tapahtuvat reaktiot saattavat saada ensin tajuamaan, että tunnemme jotain tunnetta.  Kiristävä tunne ohimolla voi kertoa vihasta, kuristava tunne kurkulla voi kertoa ahdistuksesta tai ilo voi kuplia kautta koko kehon. Meillä jokaisella ihmisellä on oma tapamme kokea tunteita.  

Tunteet ovat ohimeneviä ja muuttuvia, vaikka niiden voimakkuus ja kesto vaihtelevatkin. Osa kokee tunteet hyvin vahvoina ja pitkäkestoisina, kun taas toisilla tunteet tulevat ja menevät huomattavasti vähäeleisemmin. Omia tunteita voi oppia tunnistamaan ja niitä voi opetella jossain määrin säätelemään, tällöin puhutaan tunnetaidoista. 

Voit lukea lisää myös vinkkivihosta tai TunneVaaka®-kirjasesta.

Armollisuus on lempeyttä myös itseä kohtaan

Ole lempeä itseäsi kohtaan, itsestäsi huolehtiminen on sinun velvollisuutesi

On tärkeää pysähtyä aika ajoin itsensä äärelle ja kysyä kuka minä olen? Mitä minä haluan? Mistä minä nautin? Millaisia asioita tarvitsisin omaan elämääni? Jokainen tarvitsee omia asioita ja jokaiselle omat asiat voivat olla erilaisia. Toisille pysähtymisen hetken voi tarjota kävelylenkki, jollekin toiselle taas kääriytyminen lämpimän peiton alle tai puhelu ystävälle.  

Osoitamme usein myötätuntoisia ajatuksia toisia kohtaan, silloin kuin heillä on vaikeuksia tai epäonnistumisia. Itselle saatamme kuitenkin samankaltaisessa tilanteessa puhua hyvin ankarasti. Miten osaisimme olla myötätuntoisia itseämme kohtaan? 

Velvollisuuksista ei kannata rakentaa koko elämää

Kuinka suhtautuisit ajatukseen siitä, että ottaisit aikaa itsellesi ja tekisit asioita, joista nautit? Olisiko se mahdollista? Oman ajan ottaminen ei ole itsekkyyttä. Oman ajan ottaminen on välttämätöntä lepoa, jota jokainen tarvitsee. Omaishoito voi olla vaativaa ja vaatia omaishoitajalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Kenenkään ihmisen tunteet ja tarkkaavaisuus eivät riitä jatkuvaan tehokkuuteen ja valmiustilassa oloon. Jokaisen on aina silloin tällöin pysäytettävä valppaana olemisen tila. On hyvä muistaa, ettei meillä ole velvollisuuksia ainoastaan toisia ihmisiä kohtaan, vaan myös itseämme kohtaan. 

Mitä omat tarpeesi ovat?

Lepo ei ole ainoastaan fyysistä lepoa vaan se voi olla myös paneutumista itselle tärkeän asian pariin. Mitä tarvitsisit, jotta pystyisit keskittymään edes pieneksi hetkeksi johonkin sinulle tärkeään ja lepoa antavaan toimintaan? Mikä tekeminen veisi ajatuksesi mukanaan niin, että voisit jättää edes pieneksi hetkeksi huolet pois mielestäsi? Onko jotain, mistä olet aiemmin nauttinut ja jota voisit palauttaa elämääsi? Onko sinulla ollut jotain toteutumattomia haaveita, joita voisit nyt toteuttaa tavalla tai toisella?   

Kun mietit omia tarpeitasi, niin pysähdy ensin katselemaan elämääsi. Onko arjessasi jotain, mitä voisit mahdollisesti tehdä toisin. Olisiko olemassa jotain keinoja, joilla pääsisit päivittäin piipahtamaan omassa maailmassasi ja saisit suljettua arjen ulkopuolellesi. Jos ei, niin millä tavalla tällaisia lepohetkiä olisi mahdollista suunnitella arkeen? Joskus kuormittavaa arkea helpottaa jo tieto siitä, että tietää oman lepohetken olevan tulossa. Pienten hengähdystaukojen kautta arki ei näyttäydy ainoastaan yhtenä tasaisena velvollisuuksien pötkönä. Pienet omat hetket rytmittävät arkea ja tarjoavat tarpeellisia taukoja. Pienikin hetki auttaa virkistymään.

Voit lukea lisää myös vinkkivihosta tai Lähellä-lehdestä 3/2021.

Vahvuuksien tunnistamisesta voimaa

Kuinka usein arjen keskellä pysähdymme pohtimaan omia voimavarojamme, osaamistamme ja vahvuuksiamme? Omien voimavarojen ja vahvuuksien tunnistaminen on kuitenkin tärkeää.

Kun omia vahvuuksiaan oppii tunnistamaan, voi niitä myös kehittää. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen tukee käsitystä itsestään pystyvänä, osaavana ja onnistuva ihmisenä. Tunnistaessaan omaa osaamistaan voi myös epäonnistumisiin suhtautua oppimisen paikkoina, ei epäonnistumisina. Jokaisella meistä on paljon vahvuuksia, mutta ne jäävät helposti piiloon ja huomaamatta.

Pohdittavaksi
  • Mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin?
  • Millaisia asioita on mukava tehdä? Mikä antaa sinulle voimaa ja hyvää mieltä?
  • Millaiset asiat auttavat sinua jaksamaan hankalissa tilanteissa?
  • Osaatko nimetä omia voimavarojasi ja vahvuuksiasi?
  • Tunnistatko omaa osaamistasi? Missä asioissa olet taitava? Mistä sinua on kehuttu?
Murehtimisesta irti päästäminen

Kaikilla meillä on elämässämme monenlaisia huolia ja murheita. Omaishoitotilanteessa huolet voivat liittyä esimerkiksi hoidettavan tilanteeseen, yhteiseen tulevaisuuteen tai omaan jaksamiseen.  

Tunteiden ja ongelmien kieltäminen on äärimmäinen tapa käsitellä huolia. Toisessa ääripäässä on huolien vatvominen, jossa ajatuksia ja tunteita pyöritetään voimavaroja kuluttavalla tavalla. Näiden välistä löytyy keskitie: huolien ja murheiden hyväksyntä ja tarpeellinen käsittely.  

Liiallinen murehtiminen uuvuttaa

Murehtija löytää aina uusia huolenaiheita, murehtii menneitä asioita ja huolehtii tulevasta. Liiallista murehtimista voi olla esimerkiksi jatkuva pohdinta siitä, mitä kaikkea voi tapahtua. 

Liiallinen murehtiminen uuvuttaa, laskee mielialaa ja vie helposti yöunet. Energian käyttäminen jatkuvaan murehtimiseen ei välttämättä tuo ratkaisua mieltä painavaan asiaan. Ikävät ajatukset ja tunteet vain kiertävät samaa kehää.  

Jos huolet ja murheet kuormittavat ja ovat mielessä jatkuvasti, tilanteen äärelle on tärkeä pysähtyä. Huoliajatuksia ei kannata vältellä tai kieltää, vaan sallia ne itselleen ja tarkastella uteliaana. 

Huolia voi tutkia esimerkiksi siitä näkökulmasta, että onko tämä huoli tässä tilanteessa järkevä tai kohtuullinen. Mitkä huolet ovat menneitä, joille ei enää voi mitään? Mitkä ovat tulevaisuuden huolia? Onko huolenaihe sellainen, että siihen voi itse vaikuttaa? 

Hyvän huomaaminen rauhoittaa murehtimista

Erityisesti silloin kun arki on haastavaa ja elämässä on paljon huolia, voi helposti kadottaa näkyvistä hyvät ja myönteiset asiat elämässään. Vaikeuksista huolimatta aina on kuitenkin myös asioita, jotka ovat hyvin.  

Hyvän huomaaminen voi vaatia tietoista valintaa. Kyse on usein asioiden katsomisen tavasta. Hyvien asioiden ja ilon aiheiden tunnistamista voi harjoitella säännöllisesti. Mikä on tänään mennyt hyvin? Mitä mukavaa päivään on sisältänyt? Mistä nautin tässä vuodenajassa? 

Huomion suuntaaminen myönteisiin asioihin rauhoittaa murehtimista ja tasapainottaa mieltä.

Huolihetki
Varaa kalenteriisi lyhyt huolihetki. Voit pitää sen esimerkiksi päivittäin tiettyyn aikaan, hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa. Kun mieleesi nousee päivän tai yön aikana huolia, kirjaa ne paperille tai murehtimispäiväkirjaan, mutta älä jää pohtimaan niitä. Kun huolihetki on käsillä, käy läpi kirjaamisia asioita. Huolihetkessä on lupa murehtia. Päätä, että käytät huolihetkeen esimerkiksi vartin, ja siirry sitten muihin toimiin.

Huolihetken tarkoituksena on siirtää murehtiminen sille kohdennettuun ja rajattuun aikaan. Tällöin huolet eivät hallitse arkea jatkuvasti.

Teksti julkaistu myös Lähellä-lehdessä 4/2021.

Lähteet:
Vatvonnasta vapaaksi www.mielenterveystalo.fi
Mielen hyvinvoinnin taitopankki www.ikaopisto.fi
Pietikäinen, A. 2017. Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Duodecim.