Juoppo. Puliukko. Spurgu. Isä. Ihminen.

Isä on yrittänyt raitistua useamman kerran elämänsä aikaan. Nämä nahkatyöt hän teki minulle ja äidilleni katkolla 80-luvulla.

Isäni on alkoholisti. On aina ollut. Isän parisuhteet eivät ole kestäneet. Isä ei myöskään ole hoitanut taloudellisia asioitaan.

Huolimatta liasta, huonosta hygieniasta ja alkoholismista, kyseessä on myös ihminen. Isäni, jonka kanssa olen kokenut tärkeitä hetkiä lapsuudessani. Isäni on hieno ajattelija.

Etäomaishoitaja ja muistisairaan läheinen minusta tuli vuonna 2005. ”Olen sairaalassa. Minulle tehtiin aivoleikkaus”, isä soitti silloin. Tapauksen jälkeen isä ei ole enää muistanut pankkikortin tunnuslukua, eikä osannut järjestää itselleen ruokaa. Isällä todettiin myös epilepsia. Muutamia mainitakseni.

Vaikeinta on ollut inhimillisen, ihmisarvoisen elämän, määritteleminen. Toisinaan tuntuu siltä, että kukaan ei halua hoitaa puliukkoa. Ihan kuin isän ihmisarvo olisi vähäisempi. Hänhän on itse aiheuttanut tilanteensa. Olen yrittänyt pitää isän puolia.

Hoidan isän asioita yksin. Tukea yksittäisten tilanteiden ratkaisemiseen olen saanut, kun olen sitä pyytänyt. Kerran, kun isän tilanne oli ajautunut jälleen kriisiin, päädyin Al-Anon -tapaamiseen. Silloin ymmärsin, että minäkin tarvitsen apua.

Nyt olen hyväksynyt isäni tavan elää. Mikäs minä olen määrittelemään muiden elämäntapoja. Lisäksi olen laittanut asiat tärkeysjärjestykseen: Minulla on oma perhe ja se hoidetaan ensi sijassa. Aikoihin en ole yrittänyt isää pelastaa tai raitistaa. Se on mahdoton tehtävä. Pääasia on, että hänen elämänsä on inhimillistä. Hän on kuitenkin minun isäni.

Alkoholistin tytär, 35 v.