Pääkirjoitus: Ikäihmiset voimavarana – kohti kestävää kehitystä

Sari-Minna Tervonen on Omaishoitajaliiton toiminnnanjohtaja.

Ikäihmiset nähdään usein taloudellisena hoivataakkana. Enenevässä määrin korostetaan myös ikääntyvän yhteiskunnan myönteisiä puolia. Pitkää ikäähän on tavoiteltu ja nyt yhä useammat elävät jopa yli 100-vuotiaiksi.

Monet ikääntyvät kansalaiset tuovat merkittävää lisäarvoa yhteiskuntaan. He auttavat konkreettisesti jälkipolveaan mm. hoitamalla lastenlapsiaan. He tukevat muita avun tarpeessa olevia lähimmäisiämme. Lisäksi ikäihmisillä on roolinsa eri-ikäisten monenlaisissa harrastuksissa.

Useat tieteenalat kyseenalaistavat mittareita, joilla arvioidaan ikääntyvän yhteiskunnan seurauksia kansantaloudelle. Esimerkiksi 65 vuotta täyttäneen ja työikäisen väestön ns. huoltosuhde maalaa turhia uhkakuvia talouden kestokyvystä.

Yhä useammat eläkeläiset toimivat työelämässä. Eläkeikä ei automaattisesti tarkoita nettokuluja yhteiskunnalle ja vastuuta läheisille. Bruttokansantuote ei tunnista vapaaehtoistyötä, jolla on merkittävä rooli hyvinvoinnin tuottamisessa.

Bisnes kiittää ikäihmisten euroista, koska myös ikäihmisten ostovoima pyörittää talouden rattaita. Tavaroiden hankinta ja monien palveluiden käyttäminen kuluttavat kuitenkin ympäristöämme. Yhtäältä talouskasvu on edellytys nykyisille hyvinvointipalveluille. Toisaalta kuluttamisella on rajansa ekologisen kestävyyden nimissä.

Voimme edistää hyvinvointia kestävämmin ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti panostamalla vahvemmin paikalliseen ja yhteisölliseen tukeen kuten esimerkiksi omaishoitoyhdistystemme toimintaan.

Sukupolvien välistä solidaarisuutta

Korostettakoon ikäihmisten pitkää kokemusta yhteiskunnallisten päätösten vaikutuksista sekä luontoympäristön muutoksista. Tämä kokemus hyödyttää kansakuntia vaikuttamaan ekologisesti kestävien päätösten ja toiminnan aikaansaamiseksi.

Nuorten arvojen muutokset näkyvät myös sosiaalisesti kestävän kehityksen suuntaan. Monet nuoret ovat alkaneet vaatia ikäihmisten inhimillistä kohtelua. Sukupolvien välisen taistelun ja kuilun sijaan näemme sukupolvien välisen oppimisen ja solidaarisuuden niin ympäristön elinehtojen takaamiseksi kuin hyvinvoinnin edistämiseksi.

Vaikka ikääntyvä väestö on voimavara, meidän on tunnustettava elämän haavoittuvuus ja rajallisuus. Kaikilla on ihmisarvo, silloinkin, jos toimintakyky on heikentynyt. Jokaisen on voitava luottaa yhteisön huolenpitoon.

Jokaisen tekoja tarvitaan

Kestävä kehitys edellyttää ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia tekoja jokaiselta ihmiseltä, kaikilta organisaatioilta toimialasta riippumatta ja yhteiskunnilta kautta maailman. Kestävän kehityksen ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus eivät aina ole ristiriidattomassa suhteessa keskenään.

Avoin yhteinen poliittinen arviointi ja kansalaistoiminta paikallisesti ja globaalisti luovat kuitenkin arvopohjaa, joka vie yksilöiden, organisaatioiden ja yhteiskuntien toimintoja tielle, mikä takaa säällisen elämän kaikille ja kantaa maapalloamme tuleville sukupolville.