Hoivasuhde vai parisuhde?

TEKSTI: EINE KORHONEN
KUVAT: JAANA KURVINEN

Seksuaalisuus on osa ihmisen identiteettiä syntymästä kuolemaan, eikä sitä poista ikääntyminen, sairaus tai vamma. Omaishoitotilanne muuttaa parisuhteen rooleja.

Teoriassa yhteiskunnassa vammaisten ja sairaiden seksuaalisuus hyväksytään ja ihannoiden sanotaan, että heillä on samat seksuaaliset oikeudet kuin muillakin. Todellisuudessa he joutuvat kuitenkin kohtaamaan muita enemmän seksuaalisuuteen liittyviä kieltoja ja rajoituksia.

Jokainen kuitenkin määrittelee itse, miten ilmentää seksuaalisuuttaan. Siksi ei voi sanoa, mikä on normaalia seksuaalisuutta. Seksuaalisuus sisältää ajatukset, fantasiat, halun, uskomukset, asenteet ja arvot, käyttäytymisen, roolit sekä pari- ja ihmissuhteet. Seksuaalisuus on mitä olemme ja seksi on mitä teemme. Olemme siis seksuaalisia, vaikka emme tekisi seksuaalisia tekoja.

Parisuhteessa seksuaalisuuden merkitys läheisyyden ilmaisukeinona on suuri. Seksi tekee kahdesta ihmisestä pariskunnan. Sen luomaa intiimiyden tilaa ei voi tuntea kenenkään muun kuin oman kumppanin kanssa.

 

Pelot ja unelmat samanlaisia kaikilla

Sairaus tai vamma vaikuttaa ihmisen minäkuvaan. Omaa kehoa saatetaan pitää vastenmielisenä ja epäeroottisena, sekä itselle että myös toisille ihmisille.

Myös yhteiskunnan yleiset käsitykset ja uskomukset häiritsevät seksuaalisuuden toteuttamista. Mainonta ja viihde välittävät kuvaa seksuaalisuudesta ja seksistä vain nuorten, kauniiden ja terveiden ihmisten yksinoikeutena.

VammAisten ja sairaiden seksuaalisuus on kuitenkin lähes samanlaista kuin muidenkin. Ei ole olemassa erikseen mitään vammaisseksiä. Seksiin vammaisen tai sairaan kanssa voi liittyä samanlaisia pelkoja kelpaavuudesta ja onnistumisesta, epävarmuutta, kaipuuta, unelmia ja odotuksia kuin seksiin muidenkin kanssa.

 

Apuvälineitä seksiin

Vammaisella tai sairaalla voi olla tarvetta käyttää seksiapuvälineitä, joiden avulla itsensä tai kumppanin kiihottaminen helpottuu. Esimerkiksi itsetyydytykseen tarvittavat käden tai sormien liikkeet voivat olla rajoittuneita tai kokonaan estyneitä. Tällöin apuväline helpottaa sukupuolielinten ja kehon muiden herkkien osien koskettamista ja kiihottamista. Lääkärin määrääminä apuvälineet kuuluvat vammaispalvelulain mukaan korvattaviksi.

Monilla lääkkeillä on seksuaalista halua tai kiihottumista ja orgasmia heikentävä haittavaikutus. Lääkkeen haittavaikutuksena voi miehillä ilmetä erektiohäiriö tai vaikeus saavuttaa siemensyöksy ja naisilla emättimen limakalvon kuivumista ja siihen liittyviä yhdyntäkipuja. Lääkäri voi tarvittaessa määrätä lääkehoitoa esimerkiksi erektiohäiriön hoitamiseksi.

Ikääntyminen muuttaa seksuaalisuutta

 Jos sukupuolielämä on ollut tärkeä koko elämän ajan, on se sitä todennäköisesti vielä ikääntyneenäkin.

Seksuaalisuus voi kuitenkin ihmisen ikääntyessä saada uudenlaisia merkityksiä ja painotuksia. Halu tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi ei häviä. Jokainen kaipaa kosketusta, sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Ikääntyessä seksuaalisuutta ei välttämättä koeta yhdyntöjen kautta, vaan lämpönä, läheisyytenä, hyväksytyksi tulemisena, yhdessä koettuina asioina ja kosketuksina.

Sillä, miten hyväksyy ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset, on merkittävämpi vaikutus seksuaalisuudesta nauttimiseen kuin itse näillä muutoksilla. Ikääntyessä kiihottuminen saattaa hidastua ja orgasmin vaikutus laskea. Ikä tuo mukanaan viisautta, eivätkä pienet seksiin liittyvät epäonnistumiset aiheuta katastrofia, vaan niihin voi suhtautua huumorilla.

Seksuaaliterveys on tila, jossa ihminen voi hyvin psyykkisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti, ilman pelkoa, häpeää tai syyllisyyttä. Siihen kuuluu positiivinen asenne seksuaalisuutta kohtaan, oman kehon arvostaminen, muiden ihmisten kunnioittaminen ja vastuullinen seksuaalikäyttäytyminen. Jokaisella ihmisellä on oikeus parhaaseen saavutettavissa olevaan seksuaaliterveyteen sekä mahdollisuus käyttää seksuaalisuuteen liittyviä terveyspalveluja ja saada seksuaalineuvontaa.

Omaishoito ja parisuhde – mahdoton yhtälö?

Omaishoitaja sanana voi leimata ihmisen nimenomaan hoitajaksi. Puolisorooli voi herkästi unohtua ja se, että kyseessä on rakkaudesta toiseen ihmiseen solmittu parisuhde.

Olisi hyvä välillä pysähtyä yhdessä tai yksin miettimään suhteen alkuaikaa. Palauttaa mieleen, mihin toisessa rakastui ja mitä kaikkea yhdessä on tehty ja koettu. Kosinta, kihlajaiset ja häät ovat hyvin tunnepitoisia ja muistorikkaita tapahtumia ihmisen elämässä, niiden muisteleminen ja sitä kautta uudelleen eläminen voi eheyttää minäkuvaa ja vahvistaa puolisoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. Omaishoitajaa muisteleminen voi voimaannuttaa ja tuoda ajatuksiin hyviä muistoja ja iloisia asioita elämäntaipaleelta. Hoidettavalla taas voi kohota sairauden tai vamman mahdollisesti heikentämä omanarvontunne.

Vakavan sairauden kohdatessa ei ensimmäisenä tule mieleen seksi, vaan läheisyydestä ja tunteiden ilmaisusta saattaa tulla tärkeä keino tukea kumppania. Sairaus voi myös lähentää puolisoita.

Muutos parisuhteessa voi olla vapauttava kokemus. Jos kumppaneilla on ollut hyvin erilaiset tarpeet ja tavat toteuttaa seksuaalisuuttaan ja roolejaan puolisoina, voi suhteen muuttuminen hoivasuhteeksi tuntua helpotukselta vähemmän seksuaalisesti aktiiviselle puolisolle.

Jokainen parisuhde on omannäköisensä. Toiselle uskollisuus merkitsee ikuista ja ehdotonta uskollisuutta puolisolle ja jo flirttailu tai lämmin katse ulkopuoliselle koetaan uskottomuutena. Joissakin parisuhteissa taas voi olla molempien hyväksymiä parisuhteen ulkopuolisia suhteita.

Parisuhteen muuttuessa enemmän hoivasuhteeksi omaishoitaja voi joutua pohtimaan ja ottamaan kantaa siihen, salliiko itselleen läheisyyttä ja lämpöä jonkun muun kuin oman puolison kanssa. Vastaavasti hoidettava saattaa joutua pohtimaan, hyväksyykö sen, että puoliso kokee hyvänolon hetkiä jonkun toisen kanssa. Jos jää suhteessa emotionaalisesti yksin, on luonnollista, että kaipaa rakkautta ja läheisyyttä.

Onpa valinta mikä tahansa, on tärkeää, että pystyy elämään tekemänsä päätöksen kanssa. Parisuhde on kahden ihmisen välinen sopimus. Jokaisella on oikeus saada rakkautta ja antaa rakkautta. Jokaisella on myös oikeus omiin tunteisiinsa ja niiden ilmaisemiseen.

Olisi hyvä pohtia näitä asioita kumppanin kanssa ja tehdä vaikka yhteinen kirjallinen sopimus. Mitä uskollisuus parisuhteessa merkitsee? Onko toisella oikeus omaan elämään, jos parisuhteen luonne muuttuu puolison sairauden tai vamman vuoksi hoitosuhteeksi?

Vuorottelua roolien välillä

Kumppanin muuttuminen erilaiseksi sairastumisen tai vammautumisen myötä herättää ristiriitaisia tunteita. Omaishoitajat ovat kokeneet vaikeimmaksi kahden roolin välillä pompottelun. Kun on juuri auttanut puolisoaan esim. wc:ssä ja kokee itsensä enemmän hoitajaksi kuin puolisoksi, pitäisikin hetken päästä olla puoliso ja kyetä rakastelemaan.

”Kun puoliso on muuttunut lapsenomaiseksi ja on ihan kuin oma poika, ja siinä sitten pitäisi tehdä minun seksuaaliset aloitteetkin. On se vähän niin kuin insestiä, vaikka ei kuitenkaan”, eräs omaishoitaja kertoo kokemuksistaan.

Ajatuksista ja tuntemuksista on hyvä keskustella avoimesti puolison kanssa. Kertoa, miltä itsestä tuntuu ja olla kiinnostunut myös toisen ajatuksista ja tunteista. Puhumalla ja asioita jakamalla voi löytyä yhteisymmärrys. Kosketus, läheisyys ja lähellä olo, ilman eroottista latausta on jokaisen perusoikeus ja tarve.

Omaishoitajien kertomusten mukaan useimmat kokevat asioiden sujuvan entiseen tapaan. Läheisyyttä, lämpöä ja seksiä on kuten ennenkin. Joidenkin mukaan suhde on muuttunut vuosien saatossa enemmän kaverisuhteeksi, mutta silti he kokevat suhteen palkitsevaksi ja antoisaksi yhdessäolon muodoksi. Muutokset voivat toki tuntua hankalilta suhteen muuttuessa hoivasuhteeksi.

”Yritettiin rakastella, mutta eihän siitä mitään tullut. Halauksia ja suukottelua on paljonkin. Kaikesta huolimatta rakkautta emme ole menettäneet”, eräs omaishoitaja kertoo kokemuksistaan.

 Toisille puolison omaishoitajaksi ryhtyminen on itsestään selvyys, toiset liukuvat siihen huomaamattaan ja osalle se voi aiheuttaa kovastikin pohdintaa. Omat tuntemukset jaksamisesta, ympäristön paineet ja läheisten asenteet ja odotukset voivat tuntua kohtuuttomilta.

”Ja omaishoitajaksi en halua. Omaishoitajat ovat kuin äitejä. Kaiken jaksavia ja uhrautuvia”, eräs rouva pohti omaishoitajuutta miehensä saatua muistisairausdiagnoosin.

On tunnistettava omat voimavaransa ja tehtävä päätös sen mukaisesti. Itseään ei ole tarpeen verrata toisiin ihmisiin. Jokaisella on oma elämä elettävänä ja jokainen tekee päätökset omien voimavarojen ja arvojen mukaisesti.

Pohdintaa voi aiheuttaa myös yhteinen tulevaisuus, onko sitä vai onko ainoa ratkaisu ero? Pelkoa voi aiheuttaa se, miten jaksaa sitten, kun hoidettavan terveydentila heikkenee. Sitoutuminen suhteeseen pelottaa, kun ei tiedä, mitä kaikkea on edessä. Hyvä olisi, jos näistä ajatuksista pystyisi keskustelemaan ulkopuolisen ihmisen kanssa. Tärkeää on olla itselleen armollinen ja antaa aikaa ratkaisun tekemiseen.

Kun hoitaa läheistä kotona yksin, ei ole työkaveria eikä esimiestä keneltä kysyä neuvoa tai kenen kanssa pohtia tilannetta. Osallistuminen esimerkiksi omaishoitajien paikallisyhdistysten järjestämiin vertaistukiryhmiin voi tuoda uusia näkökulmia omaan tilanteeseen. Useat omaishoitajat ovat kertoneet saaneensa ryhmistä arvokasta tietoa ja tukea samanlaisessa tilanteessa olevilta ihmisiltä.

Muuttunut seksuaalisuus voi loukata

Sairaus tai vamma voi muuttaa ihmisen käsitystä itsestään, alentaa itsetuntoa ja luoda epävarmuutta tai pelkoa seksuaalisesta kyvystään. Omien ajatusten, tunteiden ja seksuaalisten tarpeiden ilmaisukyky saattaa heiketä. Tämä saattaa johtaa siihen, hoidettava ilmaisee seksuaalisuutta tavalla, jonka omaishoitaja kokee loukkaavana.

Sairasta tai vammaista tulee kohdella aikuisena ihmisenä silloin, kun kyseessä on aikuinen. Omia ja toisen ajatuksia tai tunteita ei tule mitätöidä. Jos tuntee vihan nousevan, tunne on hyväksyttävä. Vihaa ei kuitenkaan tulisi purkaa toiseen, vaan on hyvä mennä esimerkiksi hetkeksi sivuun ja antaa tunteen mennä ohi.

Muutokset hoidettavan seksuaalisessa käyttäytymisessä saattavat johtua sairaudesta tai vammasta. Omaishoitajan on hyvä pohtia, mistä hoidettava on itse vastuussa ja mistä taas omaishoitaja. Kertomalla avoimesti lähipiirille hoidettavan sairaudesta tai vammaista on mahdollista jakaa omaa vastuutaan ja saada lähipiiriltä tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta tarvittaessa apua ja tukea.

Sexpo-säätiön tarjoaa maksutonta seksuaalineuvontaa ja tukea kaikenikäisille:

www.sexpo.fi/neuvonta/neuvontapuhelin-2/

Juttu on julkaistu Lähellä-lehdessä 2/2017.

Seksuaalineuvoja ja kouluttaja Eine Korhonen työskentelee muistiasiantuntijana Muistiluotsi Keski-Pohjanmaassa.
KUVA: ERKKI AHLHOLM