Hoivan sitovuutta ei huomioida tarpeeksi

Muistisairaan hoivan sitovuutta ei huomioida riittävästi, kokee osa omaishoitajista, joiden hakemus omaishoidon tuesta on hylätty. Muistisairas voi olla toimelias ja hyväkuntoinen, mutta silti hän tarvitsee valvontaa ja tukea lähes jatkuvasti.

Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Ulla Halonen on tuoreessa tutkimuksessaan selvittänyt, millaisilla perusteluilla hakemuksia hylätään liian vähäiseksi arvioidun hoivan tarpeen vuoksi.

Palvelutarpeen arvioinnissa puutteita

Osoittautui, että sairastuneen kykyä arvioida omaa toimintakykyään ei kyseenalaisteta ja omaishoitajan näkemys sivuutetaan ainakin osittain. Omaishoitajan ja muistisairaan henkilön käsitykset voivat poiketa merkittävästi toisistaan, ja sairastunut saattaa pystyä esittämään arviointitilanteessa hetkellisesti tervettä.

Halonen ehdottaa, että omaishoidon tuen tarvetta arvioitaessa selvitettäisiin fyysisen toimintakyvyn lisäksi se, miten paljon läsnäoloa ja seurantaa hoivan tarpeessa oleva tarvitsee. Halosen mielestä omaishoitajaa tulisi kuulla myös kahden kesken.

Joka viides hakemus hylätään

Muistisairaudet ovat nousseet tärkeimmäksi omaishoidon tuen myöntämisperusteeksi. Omaishoidon tuen hakemuksista hylätään melkein viidennes. Eniten hakemuksia hylätään vähäiseksi arvioidun hoidon ja huolenpidon tarpeen perusteella.

Tutkimukseen haastateltiin 28 eri puolella Suomea asuvaa sopimusomaishoitajaa tai omaishoidon tukea hakenutta omaishoitajaa.

Jyväskylän yliopiston tiedote

Tutkimusartikkeli kokonaisuudessaan Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä

16.9.2022