Asiantuntijat ja nuoret hoivaajat kohtasivat seminaarissa

Nuorista hoivaajista keskusteltiin 23.5. Helsingissä.

Läheisenä elämän muutostilanteissa – Lapset ja nuoret huolenkantajina -seminaarissa 23.5. Helsingissä kuultiin puheenvuoroja hoivavastuuta kantavista lapsista ja heidän perheistään. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry, FinFami Uusimaa ry ja Omaishoitajaliiton Jangsterit-hanke.

Nuorilla hoivaajilla tarkoitetaan alle 18-vuotiaita nuoria, joilla on hoivavastuuta läheisestään.

”Nuorista hoivaajista meillä Suomessa on vasta vähän tutkimustietoa, mutta kansainvälisten lukujen mukaan eri maissa nuoria hoivaajia on 2-8 % kaikista alle 18-vuotiaista”, kertoi Jangsterit – nuoret hoivaajat meillä ja muualla -hankkeen koordinaattori Malla Heino Omaishoitajaliitosta.

Kiinnostus, ja sen myötä tieto asiasta, on kuitenkin lisääntymässä. Hankkeen yhteistyössä Espoon seurakuntayhtymän kanssa tekemässä, rippikoululaisille suunnatussa kyselyssä 120 (17 %) nuorta kertoi hoivatilanteestaan. Espoolaisten rippikoululaisten apu kohdentui eniten isovanhemmille. Kyselyyn vastasi yhteensä 720 nuorta.

Lastensuojelun keskusliiton tekemän alustavan arvion mukaan Suomessa on 5-17-vuotiaita nuoria hoivaajia noin 4 000 – 22 000. Arvio on laskettu Kelan rekisteritietojen pohjalta.

Alaikäisiä sopimusomaishoitajia oli Suomessa THL:n kunnille tekemän kyselyn mukaan vuonna 2017 noin tuhat eli 2,1 % kaikista yhteensä 46 000 omaishoitajasta, jotka ovat tehneet kunnan kanssa sopimuksen läheisensä omaishoidosta.

Keväällä 2019 tehdyssä THL:n Kouluterveyskyselyssä peruskoululaisilta, lukiolaisilta ja ammattikoululaisilta kysyttiin ensimmäistä kertaa heidän sairaille tai vammaisille läheisilleen antamasta avusta ja tuesta. Tuloksista saamme tietää syyskuussa.

”Jangsterit-hankkeella on kansainväliset juuret. Esimerkiksi Skotlanti on meille mielenkiintoinen vertailukohde. Väestöltään Suomen kokoisessa Skotlannissa nuoria hoivaajia lasketaan olevan n. 44 000 ja heidän tilanteensa on tunnistettu ja tukea on tarjolla niin julkisella sektorilla kuin järjestöissä. Kouluissa nuorten tukena on Young Carer-koordinaattorit, joiden kanssa nuoret voivat keskustella asioistaan sekä saada apua ja neuvoja. Myös lainsäädäntö tunnistaa nuoret hoivaajat.”

Osallistuminen tukee pärjäämistä

”Lapsen huolenpito vanhemmasta on monitasoinen ilmiö”, painotti hankejohtaja Tytti Solantaus Suomen mielenterveysseurasta ja muistutti, että vaikeuksien keskellä perheen toimiminen yhdessä auttaa selviytymään. Arjen toimivuus kantaa ja antaa vanhemmille toivoa: tunnelin päässä näkyvä valo heijastuu myös lapsiin. Vanhempia leimaavista nimistä, kuten ”huumeäiti”, tulisi luopua. Lapselle on tärkeää, että omista vanhemmista ja perheestä puhutaan kunnioittavasti ja arvostaen.

Vaikka lapsen ja vanhemman roolit perheessä vaihtuvat, hoiva voi tuoda nuoren elämään myös hyvää, erilaisia taitoja ja pärjäävyyttä. Lisäksi lapsen saama huolenpito suojaa häntä itseään.

”On tärkeää saada kokemus oman toiminnan merkityksellisyydestä, ja tämä koskee sekä lapsia että aikuisia. Lapsen osallistuminen perheen hyvinvointiin voi olla tärkeä osa hänen kokemustaan pärjäävänä ja tarpeellisena perheenjäsenenä.”

Paneelissa nuoret hoivaajat

Paneelikeskustelussa kokemuksiaan nuorina hoivaajina avasivat omaishoitajaäitiään auttanut ja tukenut Heidi-Maija Salonen, skitsofreniaa sairastanutta äitiään hoitanut Janika Takkula ja Aino Remes, jonka pikkusiskolla on cp-vamma.

Ulkopuolinen apu ja tuki on tavoittanut nuoret eri tavoin.

Heidi-Maija Salonen olisi toivonut, että hänellä olisi ollut ulkopuolinen tukihenkilö, joka olisi soittanut ja kysynyt kuulumiset, joku jolle olisi uskaltanut kertoa huolen äidin jaksamisesta.

”Olo on ollut todella yksinäinen, varsinkin aikuisuuden kynnyksellä. Minun arkeeni kuuluneet kysymykset eivät liikuttaneet muita. Oli lopulta ihan tuurista kiinni, että tajusin lähteä hakemaan apua.”

Janika Takkula korosti vertaisryhmän merkitystä kuntoutumisessa.

”On tärkeää, että löytyy ihmisiä, joilla on sama kokemus.”

Kun tieto äidin skitsofreniasta tuli, Janika sisaruksineen haki aktiivisesti apua Finfamista ja psykoterapiasta.

Hän on käsitellyt tunteitaan paljon ja haluaa nyt levittää tietoa, jotta mielenterveysongelmiin liittyvä stigma ja häpeä vähenisivät.

”Pohjimmainen juttu on stigman vähentäminen, jotta avun hakeminen on turvallista ilman pelkoa, että perhe hajotetaan tai lapset erotetaan”, summaa Janika Takkula.

15-vuotias Aino Remes kertoi, että Leijonaemojen ja Vammaisperheyhdistys Jaatisen kautta äidille on järjestynyt vertaistukea. Myös Aino itse pääsi lomille mukaan.

”Aina sain vertaistukea jollain tavalla, vaikka nuoria ei kiinnosta istua ryhmässä ja puhua sisaruksista. Muut kivat jutut on tärkeitä.”

Kaikki panelistit ovat yhtä mieltä siitä, että vastuu on tuonut heille voimavaroja ja luottamuksen siihen, että elämä kantaa. Heistä on myös tärkeää, että nuoret hoivaajat ja lapsiomaiset tunnistetaan, ja siitä syystä he olivat tulleet kertomaan kokemuksistaan myös tähän seminaariin.

Seminaarialustukset löytyvät verkkosivuilta https://omaishoitajat.fi/seminaarimateriaalit/