Omaishoito Aasiassa ja USA:ssa

TEKSTI: MINNA ALA-KYYNY

Teppo Kröger työskentelee Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professorina.

”Paitsi ikääntyneiden määrä, myös lasten väheneminen vaikuttaa tarpeeseen kehittää omaishoitoa. Esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikka on kriisiyttänyt tilanteen. Vanha malli ei toimi. Ennen Kiinassa oli puolen tusinaa lasta huolehtimassa vanhemmista, nyt yksi lapsi huolehtii kahdesta vanhemmasta”, sanoo Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger. 

Monen Aasian maan perinne, niin sanottu miniämalli, on myös muuttumassa naisten aloitteesta. Mallissa vanhimman pojan vaimolla on vastuu pojan vanhempien hoidosta. Tähän saakka on myös oletettu, että tarvittaessa tämä jää pois työelämästä.

”Nuoret naiset eivät enää mene mielellään naimisiin perheen vanhimman pojan kanssa. Tällaisessa tilanteessa yhteiskunnalla on kova paine muuttua. Myös Japanissa vanha miniämalli oli osasyynä hoivavakuutusjärjestelmän kehittämiseen”, Kröger kertoo.

Vammaisliike voimistuu

Myös vammaisliike on voimistunut eri puolilla maailmaa. Tämä vaikuttaa myös omaishoitajiin, koska perheet ja ennen kaikkea äidit ovat perinteisesti hoitaneet erityistukea tarvitsevia lapsia myös aikuisina.

”Monessa maassa hoitovaihtoehtona olivat aiemmin äiti tai laitos. Tällä hetkellä laitoksia suljetaan ja kehitetään avopalveluita ja yhteisöasumista”, kertoo Kröger.

On myös maita, joissa laitoshoitoa ei ole.

”Niissä voidaan mennä ikään kuin oikopolkua, kehittää suoraan hyviä käytäntöjä. Sitten taas sellaisissa kulttuureissa, joissa vanhemmat ajattelevat, että laitoshoito suojelee lasta, kehittäminen on vaikeampaa. Tällainen on tilanne esimerkiksi Aasiassa”, sanoo Kröger.

Sekä iäkkäiden että muiden hoivaa tarvitsevien kohdalla tuloerot vaikuttavat paljon siihen, mitä palveluja hoidettava ja omaishoitaja voivat saada. Monessa maassa tukipalvelut ovat yksityisiä, joten eri tuloluokilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet. Saattaa olla pienituloisia, jotka eivät voi käyttää mitään palveluja.

”Taiwan on esimerkki tällaisesta maasta. Siellä hyvätuloisilla on mahdollisuus jopa parempiin palveluihin kuin Suomessa, mutta pienituloiset saattavat tehdä kotona töitä ja samalla hoitaa apua tarvitsevia perheenjäseniä”, kertoo Kröger.

USA:ssa omaishoitaja yleensä kokopäivätyössä

Vuonna 2015 USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan naisia on omaishoitajista 60 prosenttia. Omaishoitaja auttaa usein päivittäisissä asioissa, kuten liikkumisessa, syömisessä ja henkilökohtaisessa hygieniassa. Vielä useammin hän auttaa esimerkiksi kotitöissä, ostoksilla käynnissä ja raha-asioissa. Yleensä omaishoitaja tekee myös hoitotoimenpiteitä, kuten lääkkeiden annostelua sekä meillä sairaanhoidon tehtäviksi miellettyjä haavanhoitoa ja pistosten antamista.

Rick Greene on sekä USA:n omaishoito-verkoston että omaishoitajien maailmanjärjestön puheenjohtaja.

”Yleensä omaishoitaja on kokopäivätyössä ja auttaa läheistään ilman ulkopuolista, palkattua apua”, kertoo Rick Greene, USA:n omaishoitoverkoston NAC:n (the National Alliance for Caregiving) sekä omaishoitajien maailmanjärjestön IACO:n (The International Alliance of Carers Organizations) puheenjohtaja.

NAC tekee tutkimusta, kehittää hyviä käytäntöjä ja lisää tietoisuutta omaishoidosta. IACO on USA:ssa vuonna 2012 perustettu maailman omaishoidon kattojärjestö. Sen uusin jäsen on Japani.

NAC:n määrittelyn mukaan omaishoitaja on perheenjäsen tai muu läheinen, joka hoitaa ilman palkkaa kroonisesti sairasta tai vammaista henkilöä. Järjestön tekemän tutkimuksen mukaan USA:ssa on noin 43,5 miljoonaa omaishoitajaa.

”Meillä on joitakin liittovaltion ja valtion hallinnoimia ohjelmia, joista omaishoitajat voivat saada apua kiireelliseen tarpeeseen, koulutuspalveluja tai apua kodin muutostöihin. Ne ovat kuitenkin riittämättömiä auttamaan USA:n noin 43,5 miljoonaa omaishoitajaa ja monet hakijat jäävät ilman apua”, kertoo Rick Greene.

Omaishoitajista yli 60 prosenttia on kokopäivätyössä ja 16 prosenttia tekee osa-aikatyötä. Työssäkäynnin ja omaishoidon yhdistäminen on siis tapetilla myös USA:ssa.

”Jopa 60 prosenttia omaishoitajista koki, että hoitotyö vaikutti heidän työntekoonsa esimerkiksi työajan lyhentämisenä, poissaoloina tai jopa niin, että he olivat saaneet varoituksen tehtävien tai läsnäolon laiminlyönnistä”, kertoo Rick Greene.

USA:n sosiaali-, terveydenhuolto- ja eläkejärjestelmä on hyvin erilainen kuin Suomessa ja vaihtelee osavaltioittain. Se perustuu suurelta osin erilaisiin vakuutuksiin ja omaan säästämiseen. USA:ssa eläke ja terveysvakuutus riippuvat suurelta osin siitä, tekeekö osa-aika- vai kokopäivätyötä, minkä vuoksi on yleistä, että omaishoitaja yrittää selvitä kokopäivätyöstä.

”Meillä omaishoitajan tehtävänä on löytää palvelut ja tuki, joita hän tarvitsee. Jos hänellä käy tuuri, hän voi löytää esimerkiksi potilasjärjestön tai muun kansalaisjärjestön, joka auttaa häntä”, sanoo Rick Greene.

Juttu on jatkoa Lähellä-lehdessä 4/2017 julkaistulle Samat haasteet, erilaisia ratkaisuja -jutulle.